sunnuntai 11. kesäkuuta 2023

Kohteena Store Molvik ja Tanahorn

Eka pysähdys oli Kjölnesetin majakalla, joka sijaitsee maailman pohjoisimman nudistirannan vieressä - tai ainakin edellisellä reissulla sellaisen kyltin näimme viereisen rannan kohdalla.



Keli oli mitä mainioin - lähes tyyni ja lämmintä 18 astetta.






Matkalla Berlevågin Store Molvikiin oli laakson kahden puolen olevilla rinteillä poroja valkoisina pisteinä samaan tapaan kuin Irlannin nummilla lampaita.



Store Molvik oli vain lahden poukama, jossa näytti olevan muutama kesämökki mereen laskevan joen (Stuorrajohka) rannalla.





Ranna polku jatkui ilmeisesti pidemmälle Tanahorniin saakka, me kuljimme vain vähän matkaa tutkimassa niemen kärjen takan avautuvia maisemia.





Rantaan viettivät "portaat", laakeat hyvin liuskeiset sellaiset. Kivilaatu käy varmasti mainiosti kivisten kattotiilien tekoon - sellaisia näimme Kjölnesetin majakalla pinossa.














Sitkeä on luonto yrittämään - onkohan tuollakin kasvualustalla multaa nimeksikään?




Kuka tunnistaa mikä kasvi - minä en ainakaan.


Paluumatkalla majapaikkaan alkoi marssi kohti Tanahornia - Tanansarvea.




En ole eläissäni nähnyt näin violettia kiveä.



Maisemat Tanahornin huipulta olivat merelliset. Kalastuspaatti, joka kierteli moneen kertaan lähes samassa kohtaa - ilmeisesti kalaparven perässä - näkyi varsin pienenä.





Seppo ikuistaa maisemia 266 m korkeudelta meren pinnasta Tanahornin huipulla.






Berlevågin ja Kongsfjordin välillä pysähdyttiin vielä rantahietikolle - Martti ja Seppo etsiskelivät amulettikiviä - itse kuvailin sekalaista - vain kuvat kuolleesta lokista ovat näyttämisen arvoisia.



Konjakkbakkenin vanhalta tieltä oli varsin hiukeat näkymät merelle ja Veinesin niemeen. On ollut aiemmin matkailijalle mainiot maisemat - tosin ei rantoja kiertävä nykyinen tunnelin kautta menevä tiekään huonoja maisemia sisällä.


Oikein jos tarkkaan isosta kuvasta tutkii, niin kyllä maisemassa mieskin on.



Illansuussa teimme vielä kävelyretken Veinesin niemen juureen, sillä oli laskuveden aika. Matkalta kuvattua paikallista arkkitehtuuria 😂




Rannalta ei löytynyt meren eläviä vaikka ennakko-oletus sellainen oli.



Sitten tapahtui amatöörin virhe - akku loppui eikä toista mukana. Jäi Veinesin niemen rantahietikon kuviot kuvaamatta - noo - huomenna uudestaan, sillä luonto luo uudet huomiseksi. Napsin kuitenkin kännyllä muutaman kuvan matkan varrelta.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti