Happihyppelyä metsän eteerisissä öljyissä (6.-7.11.2021)

Tässä vaiheessa vuotta luonto on hiljainen, harvakseltaan tiaisten tiitystä, silloin tällöin korpin raakuntaa tai punatulkun tuuttaus ja puron lähellä veden solinaa. Luontoon tottumattomien mielestä varmaan liian hiljainen. 

Minusta se on rauhan "ääni", luonnolla ei ole enää kiire kasvaa, voi vain olla, "mennä itseensä". Vetäydytään kuoreen, otetaan tärkeitä rakennusaineita talteen ensi vuoden kasvukautta ajatellen, muutetaan olomuotoa, maastoudutaan lumen alle suojaan, jotta kestetään kylmän talven tuulet ja tuiskut.

    Majavapurolla virta kuljetteli vaahtonokareita pitkin pintaa.

Talttahampaan puremajälki

Joku sieni?

Erämaja - ei sähköjä, ei vessaa, ei vettä - mutta miksi siellä oli vanha silitysrauta?

Puhtaan ilman merkki

Ketunleipä ja lieko

Arvaatko mikä tämä on? Ei ole kivi.

Kolme maailmaa, veden yläpuolella, veden alla ja harha eli heijastus

Lahottajat ottavat vallan

Syksyä linssin läpi

Piiitkästä aikaa kameran kanssa luonnossa, rauhoittumassa kaikenlaisten kiireiden keskellä. Josko mieli ei pyrräisi niin paljoa "ympyrää".

Talviharmokääriäinen (Exapate congelatella)

Harmomäkiyökkönen (Leptologia lota)

Ilmeisesti lumimittari (Operophtera fagata) 

Puolukkapiiloyökkönen (Conistra vaccinii)

Kangastalvikääriäinen – Acleris maccana

Keinuva lehti - oikean laidan keltainen lehti keinui veikeästi liruvan veden voimasta.

Pienet kasvot - huomaatko - kuvan keskipisteestä hiukan oikealle ja hiukan ylöspäin on kuin pienet kasvot sivusta katsottuna, suu auki ja huulet törröllään sekä keskipisteestä vasemmalle on toiset kasvot edestä suu ammollaan.

Niin kirkkaat ruskan värit tänä syksynä, että kovassa valossa otetusta kuvasta joutuu säätämään satuaraatiota alemmas, muutoin värit näyttävät "järjettömiltä". 

Tämä panoraama on koottu 12:sta kuvasta.