Työviikon päätteeksi teki mieli luontoon. Kamera olalle ja matkaan mökille Höytiäisen kanavan suistoalueen kautta - aina sieltä jotain kuvattavaa löytyy. Ja löysinkin - pikkutikan, joka naputteli hiljakseen ensin laholeppää ja istahti sitten hetkeksi koivunrungolle.
Läheltä kesämökkiä hoksasin tuulihaukan, joka lehahti puun oksille jotain kynsissään. Haukka oli niin nopsa liikkeissään, että antoi ottaa vain yhden kuvan, sentään sellaisen jossa myyrä roikkuu tiukasti saalistusnaskaleissa.
Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä kuvaamaan teerien soidinmenoja läheiselle suolle. Pulkkaan kuvausvälineistöä pakatessani silmät osuivat halkovajan otsalaudassa paistattelevaan tuohihämähäkkiin, joka imi itseensä illan viimeisiä lämmön rippeitä.
Aamuyöllä ajelin lähemmäs suota ja nostelin kameran, jalustan, telttatuolin sekä popup-teltan pulkkaan ennen kuin aloitin vetourakan vielä hämärissä keskelle suota paikkaan, jossa tiedän teerten soidinkeskuksen olevan. Teltta pystyyn sekunneissa - kyllä - se on sellainen pohjaton jousiterästeltta, joka poksautetaan auki, kamat sisään ja istuksimaan puolinukuksissa odottelemaan teerten saapumista kevätriennoilleen.
Yleensä teeret saapuvat soidinpaikalla noin puolta tuntia ennen auringonnousua, mutta mitä pidemmällä kevät on, sen aikaisemmin ne saapuvat. Oikein valoisina ja kirkkaina kevätöinä innokkaimmat taitavat soidintaa läpi yön. Olen nimittäin kerran pari hätistellyt ne yöhämärissä kuvauspaikalle mennessäni pois soitimelta. Muutaman rauhallisen tunnin jälkeen teeret palaavat kyllä. Tällä kertaa jouduin odottelemaan teerten saapumista vain puolisen tuntia - tosin paikalle ne saapuivat jo puolitoista tuntia ennen auringonnousua. Oli vielä niin hämärää, että kuvaaminen oli lähes mahdotonta. Pitkillä valotusajoilla liike näkyy kuvissa epätarkkuutena.
Odottelin rauhassa valon lisääntymistä kuunnellen äänimaailmaa: teerten käkätystä, kihahduksia, sähähdyksiä, pulputusta, kukerrusta, kurkien trööttäilyä ja kuovien soidinluritusta sekä kapustarintojen piippailua.
Kiihkeimmät taistelut nähdään kun naarat laskeutuvat - silloin siivet paukkuvat ja höyhenet pölisevät. Vain vahvin kukko jaksaa ja saa palkintonsa parittelun muodossa.
Vähitellen päivän kirkastuessa naarasteeret kaikkoavat suolta ja vain innokkaimmat koiraspulputtajat jatkavat. Pari tuntia auringonnousun jälkeen soidinmenot laantuvat, ukkoteeret napsivat jotain pahimpaan energian puutteeseen ja pikku hiljaa suo tyhjenee kokonaan punaheltoista - jäljelle jäävät vain kuovit ja kapustarinnat.
