26.-29.12.2014 Salla

Tapanina ajelimme murun kanssa vuodenvaihteen aluspäiviksi Sallaan. Etukäteen olimme varanneet Sallatuntureiden hotellista huoneen kolmeksi yöksi  - ja jos oikein viihtyisimme, saattaisimme olla neljännenkin yön. Pitkähän se matka on, oli helpottunut olo kun saavuimme perille. Mutta helpotusta kesti vain hetkisen, sillä huone oli homeinen. Siivousaineiden hajun takia en tunnistanut hometta heti huoneeseen tullessamme. Kauaakaan ei mennyt, kun henkeä alkoi ahdistaa ja olo oli todella levoton. Yritin jo illalla respaan huoneen vaihto mielessäni, mutta olivat laittaneet lapun luukulle klo 21.

Hotellin käytävällä tuntuivat espanjalaiset pitävän meteliä - selvisihän se syykin, ulkona oli reposet. Kamera käteen ja mäkeen :) muutama ihan mukava kuva tuli, vaikka parhaat reposet kerkesivät mennä ohi. Oli kylmä: - 26 astetta.

Puoli yhden tietämissä nukkumaan, mutta uni ei meinannut tulla millään, pyöritytti ja sitten jo alkoi paukuttaa päätä niin, että piti ottaa buranat. Aamulla oli hyvin hyvin hermostunut olo, ikäänkuin jotain myrkkyä olisi annettu. En tiedä, olikohan siellä jotain muutakin kasvustoa kuin vain hometta - eikös ne sano, että jotkin homeet ja ainakin sädesieni levittävät toksisia aineita. En ole tuollaista vielä kokenut.

Aamupalan jälkeen respassa selvittelimme asiaa ja saimme avaimet kahteenkin eri kämppään, joihin saatoimme tutustua etukäteen. Molemmat olivat ihan ok. Idyllinen ja hieno kelokämppä rinteessä olisi ollut vapaa vain yhden yön, joten valitsimme suht uuden ilmastoidun huoneiston hotellista irrallaan olevasta talosta. Se olikin tosi mukava saunalla varustettu kämppä, jossa henki kulki ;)

Majoituttuamme uuteen paikkaan ja leviteltyämme kamat, ajelimme Sallan keskustaan hakemaan sekalaisia ostoksia. Sitten nopsasti takaisin kämppään pukeutumaan pakkasta vastaan ja ulkoilemaan ennen pimeän tuloa. Lumikengillä kipusimme rinnettä ylös ensin tykkyisen metsän keskellä ja sitten rinteen reunoja myöten. Sää oli kuulas ja värit kuvissa vaihtelivat melkoisesti auringonlaskun kahta puolta.

Kuutamo kruunasi tunnelmaa.

Pakkanen ja sen myötä laskeutuvat jäähileet saivat aikaan valopilarit.

Seuraavana aamuna ajelin autolla Kaunisharjulle (Sallatuntureiden eteläpuolella) kuvaamaan auringonnousun värejä tunturimaisemassa.

Päivän ohjelmaan kuului käynti Sallassa (ostamassa murulle räkärättejä) ja ajelu Aatsinkiin, Venäjän rajan lähellä olevaan kylään.

Palattuamme teki murulla vielä mieli rinteeseen lumikengillä. Harmitti kuulemma kun ei eilen ollut oma kamera mukana. Rinteessä nappasin kuvan hotellin alueesta - huoneistomme oli kuvan oikean yläkulman talon yksi neljästä asunnosta.

Rinteeseen pukkasi usvaa - pilveäkö lie ollut kun en ainakaan lumen tykitystä huomannut.

Menossa oli pujotteluharjoitukset - aikamoista kyytiä viuhtoivat :)

Kolmannen yön jälkeen alkoikin kotimatka. Käylänkoskella pysähdyimme kuvailemaan. Mulla oli onnea kun koskessa vilahti saukko. Sen verran nopsasti se ilmestyi näkyviin, että ei kameran asetuksia kerennyt syynäämään. 1/50 sek on liian pitkä valotusaika, joten kuva on surkea (epätarkka ja tärähtänyt), mutta onpahan todistettavasti saukko  :)

 Jostain kotimatkan varrelta piti vielä tallentaa kuva ladosta lumisessa näkymässä.

20.12.2014 Ex tempore

Jouluostosten hulinassa sain ex tempore ajatuksen käydä kameran kanssa Höytiäisen rannalla. Suuntasin Kontioniemeen, jossa saattaisi olla rannoilla jäitä ja puskissa puikkoja. Höpö höpö, nämä nykyiset talvisäät ovat niin harmaan englantilaisia ja lauhoja, että jäistä ei ollut tietoakaan. Höytiäinen aaltoili aikamoisessa tuulessa vapaana - pään suojaksi piti vetää ihan huppua. Alkoi vielä satamaan räntää, joten kameran linssiä piti suojata ettei kastuisi ihan läpinäkymättömäksi.

Allaoleva kuva sai mielessäni nimen "Odottaja"

 ... ja tämä "Näkymätön keinuja"

Kokeilin jälleen kerran kameran pystysuuntaista heiluttamista kuvanoton aikana. Halusin tarkistaa tuleeko kuvasta yhtään erilainen kun puiden kyljet ovat lumen peitossa.

Yksinäinen penkki rannalla herätti kokeilemaan kuvaversioita elokuvasta Kaikella rakkaudella, jossa valokuvaaja kuvaa tyhjää penkkiä Lapin maisemissa.

Myös rantapenkan puukasaa oli kokeiltava kameranheilutus -versiona.
No joo - luovuus huipussaan  ;)

Autokatoksen ja kotioven väliltä tarttui kennolle naapurin lyhty - mielessäni näin kalterit. Niinpä tämä kuva on nimeltään "Vangittu valo - aattona vapaaksi", onhan joulun aika  :)

5.12.2014 Usvainen Joensuu

Usvainen sää houkutteli kuvaamaan kaupungille. Poimintoja sieltä täältä.