Tässä vaiheessa vuotta luonto on hiljainen, harvakseltaan tiaisten tiitystä, silloin tällöin korpin raakuntaa tai punatulkun tuuttaus ja puron lähellä veden solinaa. Luontoon tottumattomien mielestä varmaan liian hiljainen.
Minusta se on rauhan "ääni", luonnolla ei ole enää kiire kasvaa, voi vain olla, "mennä itseensä". Vetäydytään kuoreen, otetaan tärkeitä rakennusaineita talteen ensi vuoden kasvukautta ajatellen, muutetaan olomuotoa, maastoudutaan lumen alle suojaan, jotta kestetään kylmän talven tuulet ja tuiskut.
Majavapurolla virta kuljetteli vaahtonokareita pitkin pintaa.
Talttahampaan puremajälki
Joku sieni?
Erämaja - ei sähköjä, ei vessaa, ei vettä - mutta miksi siellä oli vanha silitysrauta?
Puhtaan ilman merkki
Ketunleipä ja lieko
Arvaatko mikä tämä on? Ei ole kivi.
Kolme maailmaa, veden yläpuolella, veden alla ja harha eli heijastus
Lahottajat ottavat vallan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti