Jäiset kuviot

Alustavien sääennusteiden mukaan Pääsiäisenä piti olla aurinkoisia kelejä, mutta mitä lähemmäksi Pääsiäistä päästiin, siiirtyivät aurinkoiset päivät aina vain edemmäs. No olkoon sitten, mie lähen mökille joka tapauksessa. Niin kurvailin Rauanjärvelle Kesäpesälle lauantaina, isäukko oli mennyt jo torstaina lämmittelemään. Oli kuulemma olleet pitkät illat kun ei telkkarikaan toiminut. 

Enhän mie kauaa malttanut mökissä istua kun jo piti lähteä hiihtelemään Rauanjärven rantamia. Sää oli pilvinen ja suvisen märkä, joten sävyt jäivät harmaiksi. Yhden jänön sentään tavoitin istuksimasta piilopaikkansa edustalta. Yritin kiertää jäniksen ympärille lenkin, mutta ei antautunut - arvasi aatokseni ja jo kierroksen alkumetreillä se pinkaisi pitkillä loikilla karkuun.

Olin tutkinut karttoja jo ennen lähtöä etsien rinteitä, joilta saattaisi löytyä jääseinämiä. Ja löytyihän sellainen - Kemienvaaralta - oikein komea olikin, vaikka sen taakse ei päässyt kuvaamaan. Vain yhdestä kohdasta sain työnnettyä pelkän kameran puikkorivistön taakse.

Makrolla kokeilin vangita jään pinnan kuvioita - no joo.

Seuraavana päivänä oli yllättävän aurinkoinen keli. Tavoite oli sama kuin edellisenä päivänä eli jääseinämien löytäminen. Suuntasin Luulammelle, jossa tiesin olevan aika jyrkkää rinnettä. Sukset jalkaan ja moottorikelkkojen uria myöten suksin Luulammen jäälle. Siellä otin omat omat polut jyrkänteiden luo. Rinteet olivat valitettavasti kuivat, ilmeisesti näitä myöten ei vettä valu vähääkään.

Luulammen jäätä myöten oli juoksennellut jättijänö - takatassun koko oli melkein käsineeni kokoinen. Ilmanko ei pupua upota pehmeälläkään hangella. Samoin oli lammen jäätä myöten hipsinyt ahma. Ensin luulin, että onko nämä pienen karhun jäljet, mutta varsin pian huomasin juoksuloikkien kohdalla, että jäljet olivat ahman tyypilliseen tapaan pareittain vinossa - ahma siis.

Suunnistin vanhalle tutulle paikalle - metsän keskellä olevalle jyrkänteelle. Siellä oli kallio niin kylmissään, että pinta oli aivan kuurainen vaikka avoimemmilla paikoilla lämpötila oli plussan puolella. Mutta ei näiltäkään rinteiltä löytynyt kunnon jääseinämiä.

Vanhan haavan kupeesta löysin tällaiset roikottimet :)

Kotimatkalla koukkasin eräällä purolla kuvaamassa heijastukset, jotka huomasin auton ikkunasta ohiajaessani. Ei ne sitten kuitenkaan oikein asettuneet kennolle haluamallani tavalla.

Yöksi odottelin revontulia, jotta saisin kuvattua ne linnunradan kanssa samassa kulmassa. No , linnunrata kyllä näyttäytyi, osin tosin pilvien peittämänä, mutta revontulet olivat pelkkää valonkajastusta pohjoisella taivaanrannalla.

Pitkään olin aikonut käydä kuvaamassa Räsävaaran jääseinämän auringonnousun aikaan. Nyt päätin sen toteuttaa. Kello siis soimaan jo puol viisi - juu - olihan se vaikeaa, mutta kampesin silti ylös - otetaan sitten pikkutirsat vaikka päivällä.

Aurinko viivytteli läheisten vaarojen takana ja ohuen pilviverhon heikentämänä, joten sellaiset mielessäni kuvitellut sädejuovakuvat jäivät saamatta. No - tyydyin sitten muutamaan jääkuvio-otokseen makrolinssillä ja muutamiin puikkorivistön takaa otettuihin laajakulmakuviin.