sunnuntai 25. syyskuuta 2016

25.9.2016 Kolin kautta Koppalanjärvelle


 Viikonloppu tulossa - mökillekö siis? No eihän sitä kauaa tarvinnut miettiä :) - juu.

Valitsin hitaan reitin eli hissun kissun välillä pysähdellen kuvailemaan - tavoitteena olla perillä myöhään iltapäivällä. Eka pysähdys oli Herajoen jälkeen olevan Pirunkirkon lähistöllä oleva metsä.



Sieltä löytyi värikäs keltasarvikas ja sieniä syövä lähes kohmeinen etana sekä tietä ajellessa syksyistä maisemaa.





Syksyinen metsän olemus on merkki tulevasta  - kuoleva kasvillisuus, pudonneet lehdet ja jo lakoon kaatuneet varret saavat mielenkin melankoliseen tilaan, odottamaan uutta alkua, seuraavaa kevättä johon on kuitenkin vielä pitkä aika. Ei haluaisi vielä antaa periksi, vaikka järki sanoo, että pitäisi jo valmistautua kylmän talven varalle. On luopumisen tuska - mutta mistä?






Yö mökillä. Rantahiekalle varisseet lepän lehdet kertoivat samaa tarinaa: luonto tietää tulevan kylmyyden.


Koppalanjärven luonnonsuojelualueella puro kuljetti pudonneita lehtiä kivenkoloihin. Kevääseen mennessä ne ovat liuenneet ravinteiksi uudelle kasvulle. Ilmassa leijuva kosteus toi hyvin esiin jäkäläkasvun kiven pinnalla.






Koppalanjärven luonnonsuojelualue on jännä paikka  - puro, vanhaa metsää, suota ja kalliota vuoronperään, monimuotoisuus on hienosti esillä. Noissa maisemissa on kontion mukava tallustella ja majavan rakentaa pesää. Niitä olis joskus mukava päästä ihan kuvaamaan eikä vain ihastella niiden jättämiä jälkiä tai jätöksiä. Haaveet - niin - ehkä ensi kesänä - ehkä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti