Tuli tuikonen lähteä yöllä kuvaamaan tähtitaivasta ja kun revontuli"mittarit" näytti oranssia niin tuikosesta toteutukseen :) Ensimmäinen pysähdys oli jo Pöllövaaran aukealla, jossa yritin saada samaan kuvaan Linnunradan ja reposet, mutta kuvaan tunki myös ohiajanut auto valoineen.
Yllä Paiholan valoja revontulien alla, seuraavassa kuvassa Kuurnan voimalaitoksen valot.
Sen verran väsyttävää oli odottaa pimeässä aamun valkenemista, että otin muutaman tunnin tirsat Kuusojan levikkeellä autossa. Sitten ajelin Paukkajan rantaan ottaakseni muutaman kuvan auringonnousun hetkestä, mutta taivas oli aika mitään sanomaton, joten kuvat jäivät jotenkin valjuiksi.
Uimaharjussa oli venerannassa joku älypää heittänyt auton akun jortsuun - tosi järkevää :(
Samassa paikassa oli vanha ponttoonivempele - oisko uppotukkien nostolaite(?), jonka vetovempeleet kiinnittivät huomioni: ratasveto + hihnaveto + ketjuveto.
Puro, jolla olen käynyt monta kertaa, ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Jotenkin ovat kyseisen puron varret miellyttäviä katsella. Kokeilin erilaisia valotusaikoja.
Siinä kykkiessäni puroa hiljakseen ylöspäin, havahduin äkkiä liikkeeseen silmäkulmassani ja kun nostin katseeni, oli majava tulossa puroa alaspäin, mutta huomattuaan minut se sukelsi pieneen puroaltaaseen muutamaksi minuutiksi. Niinpä hiivin lähemmäs ja jäin odottelemaan majavan altaasta nousua. Ilmeisesti se tunsi olonsa tukalaksi ja alkoi paljastumisen jälkeen hivuttautumaan puroporras kerrallaan ylöspäin.
Kapeassa purossa majava ei oikein päässyt piiloon mihinkään, joten napsin muutamassa minuutissa aika paljon kuvia leveähäntäisestä nappisilmästä. En kuitenkaan viitsinyt ahdistella sitä kauaa, vaan laskin sen jatkamaan matkaansa puron isommalle yläaltaalle. Toivottavasti tapaamme vielä joskus uudelleen. Aika pitkään olinkin toivonut lähikuvia majavasta - nyt se toteutui - matkaa kuvattavaan oli lyhimmillään ehkä noin 1,5 metriä.
Etsiydyin erääseen vanhaan metsään, jossa olen aikonut käydä jo moneen kertaan, kun tiesin siellä olevasta piilokorsusta. Täytyy myöntää, että todella hyvin se maastoutuu maisemaan.
Sisällä on petejä - jaa - no - tiukkaan survottuna kahdeksalle miehelle.
Mainio kalliohalkeama korsun vieressä kasvaa sammalta ja puita, joiden takia sitä on hankala havaita, ellei satu kävelemään aivan kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti