7.2.2015 Paluu arkeen - vai onko?

Paluupäivän aamuna aikaisin alkoi sellainen myräkkä, että oksat pois. Tuiskutti lunta välillä niin, että ei nähnyt edes pihapiirin muita rakennuksia. Sitten alkoi aivan mahdoton tuuli - puuskissa mökkikin jutisi. Ja ulos tai sisään mennessä ei meinannut saada mökin ovea kiinni, sai repiä oikein tosissaan. Vaan ei sää kuvaajia haittaa, kamerat lauloivat ja tallensivat myrskyä niin still- kuin videokuviksi. Myrsky oli sitä luokkaa, että olimme lähes varmoja ettei kelkkakuski tule meitä tänään hakemaan.

Tässä pari huonoa heiluvaa (kun kuvaaja ei meinannut pysyä pystyssä) videonpätkää myrskystä. (Avaa video ensin isoon ikkunaan klikkaamalla oikean alalaidan [  ] -merkkiä. Vasta sitten videon käynnistys.)

Kun Ilkka heittäytyi pitkälleen, oli ihan pakko ottaa kuva hänen haarovälistään kun lunta tuiskusi vako täyteen :)

Vähitellen sää selkeni, tuuli hiukan hellitti ja kyllä vain klo 12 kieppeissä ulkopuolelta kuului kelkan pörinä. Tultiin meitä kuitenkin hakemaan. Hakija kertoi, että karttojen mukaan suht pienellä tunturialueella oli tuulta ollut jopa 22 m/s - puuskissa enemmänkin. Sitten pakkaamaan, mikä tapahtuikin nopsasti - tosin olimmehan jo valmistautuneet enimmät rojut pakkaamalla valmiiksi reppuun.

Vilkuttelimme mökille hyvästit ja matkasimme läpi valkoisten lakeuksien kohti Kilpisjärveä.

Ryhmä rämä keskellä ei mitään - huomaa: taivas lähes selkeä.

Kilpisjärven puolella oli huomattavasti tyynempi ja taivas pilvessä

Ehjänä perillä - vain sielu haavoilla kun piti palata arkeen. Hörpittyämme kahvit Kilpisellä, starttasimme kohti Muoniota, jossa kerkesimme just ennen kiinni menoa Kielan thai-ravintolaan syömään. Törmälään saavuimme saunomaan klo 23 kieppeillä - Ilkka ja Ari kävivät perinteisesti avannossa useita kertoja - tällä kertaa oikein kuun valossa. 

Aamulla matka jatkui - pitkä oli reissu, sillä olin kotona noin klo 19 ja Arilla vielä jäljellä useita tunteja Kotkaan. Kaikki meni hyvin - ilman haavereita - siitä voi olla hyvillään.