4.2.2015 Dunlop-ukot Meekolle

Maanantai-iltana saimme tiedon, että myrsky on laantumassa ja keskiviikkona matka Meekolle onnistuisi. Saimme soviteltua siten, että matkustamme Kilpisjärvelle tiistain aikana ja majoitumme järkihinnalla lähimökissä. Näin voimme lähteä kelkkamatkalle jo aikaisin keskiviikkoaamuna. Tuumasta toimeen siis - pitkä ajomatka Kilpisjärvelle, majoittuminen miellyttävään mökkiin, saunoimme illalla ja suht ajoissa nukkumaan - startti aamulla klo 6:00.

Kysyessämme kuinka paljon matkan ajaksi pitäisi laittaa päälle, tuumasi kelkkayrittäjä, että "kaikki mitä laukusta löytyy ja päälle tämä haalari ja silti kylmää". Niinpä olimme kuin Dunlop-ukkoja, mutta eipä kylmänyt - ainakaan minua  :)  vaan ei kyllä ollut kuumakaan - pakkasta noin 20 astetta.

Muutaman kerran pysähdyimme matkan aikana, kerran reki naruhinaukseen, kun juutuimme tuiskukinokseen, kerran lapiohommia ja kerran ajotauko ja venyttelyä.

Kuonjarjoen tuvan kohdalla oli todella upea kuutamo sinisessä maisemassa. Valitettavasti ei kerennyt nopeassa pysähdyksessä sommittelemaan ja jalustakin oli reen syövereissä.

Vähän ennen Meekon mökille saapumista oli taivas upean värinen  - sinisen violetin purppura - sellaista väriä en ole vielä nähnyt ja kuvaamatta jäi kun olimme vauhdissa juuri silloin. Seuraavina aamuina kyttäsin mutta eipä ollut vastaavaa lähellekään - pakkanen sen varmaan teki.

Meekon mökki oli aivan kylmä - heti tulta kaminaan. Minä hölmö erehdyin tarttumaan kelkkakyydin jälkeen lapioon - typerys - kiertoliike kylmälle selälle ja jumissahan se. Varovaisin liikkein otin muutamia kuvia ennen auringonnousua.

 

Mökin hiukan lämmettyä nautimme teekupposet ja evästelimme. Porukka mieluili jo suksimaan tunturiin - minä jäin mökkimieheksi kipeän selän takia. 

Lisäilin välillä puita kaminaan ja tein pieniä kierroksia lumikengillä mökin ympäristössä. Kuvailin hangen muotoja ja värejä sekä tietysti Saivaaraa ja Meekoa.

Auringonlaskun aikaan pilvet muokkasivat maisemaa muodoillaan ja väreillään, sellaisia karkkivärejä en ole taivaalla ennen niin paljoa nähnyt.

Illalla nousi kuutamo, paras kuunkuvausaika olisi ollut pari päivää aiemmin (hiukan ennen täyttä kuuta) - nyt oli kuu liian kirkas maisemaan verrattuna.

Reposia kyttäsimme vuorotellen vähän väliä ulkona käyden. Seitsemän jälkeen ne ilmestyivät - eivät kovinkaan voimakkaina - kaukaisuudessa oli hiukan värejä.