5.2.2015 Harmaa päivä

Aamu aukeni harmaana tuhkerona. Mutta ei kait sitä mökkiin jäädä kun on tänne asti tultu, tuumailivat kämppäkaverit aamupalan jälkeen ja virittelivät sukset jalkaan suunnaten Vuommakasjärven ja Pitsuksen kanjoniin. Minä jäin jälleen mökimieheksi, oli selkä sen verran tukevasti jumissa edelleen. Ilkka lainasi makrolinssiä, joten kuvailin yksityiskohtia.

Kyllä oli mieli levoton - keho ja sielu kaipasi liikettä. Kipeästä selästä huolimatta laitoin lumikengät jalkaan ja sauvoja hyväksikäyttäen tein pieniä lenkkejä mökin lähellä. Tuvan edessä olevan niemen päällä näin muutaman kiirunan ja varovasti lähestyen pääsin kuvausetäisyydelle.

Varvikossa näin riekoille viritetyn ansalangan ja lähellä riekonkin vilaukselta.

Iltapäivällä nousin tuiskussa hiukan matkaa Meekon rinnettä ylöspäin, missä myös tapasin kiirunaparven. Vai liekö ollut sama kuin aamupäivän parvi niemessä - tiedä häntä. Tuiskussa linnut olivat varsin pelottomia - niillä tuntui olevan kiire napsia syötävää kupuunsa. Isot sillä on töppöset.

Illalla ihastelimme jälleen kuun nousua ja odottelimme reposia, mutta ne jäivät hyvin vaatimattomiksi ja sitten jo taivas vetäytyikin pilveen. Unta kuulaan, että huomennakin jaksaisi.