Kiirunat mielessä lähdimme nousemaan Saanan portaita ylöspäin. Keli oli kyllä aika huono, valoton ja satoi hiljakseen lunta.
Ylemmäs päästyämme sää kirkastui ja maisemat avautuivat paremmin. Jospa kuiten saisi valkeat kiirunat parempaan valoon niin ettei olisi ihan pelkästään valkoista valkoisella.
Menin keulassa ja jossakin vaiheessa hoksasin, että perskatti vieköön - kiirunathan ovat tuossa aivan vieressä. Ne kehvetit kerkisivät hipsiä hiukan kauemmas ja ylemmäs rinnettä ennen kuin sain telen kiinni runkoon. Noustessaan ylöspäin narisivat vielä varoitusääniä toisilleen.
Sovimme, että yritän hiljakseen lähestymällä ohjata niitä vielä ylemmäs rinnettä kuvattavaksi.
Saahan sitä suunnitella ohjailevansa lintuja kuvattavaksi. Mutta juuri kun kiirunat olivat ottaneet muutamia askelia yöspäin, tuli eräs vaeltelija Saanan huipulta alaspäin ja kiirunat painuivat Saanan pahtaan alle. Pirulliseen paikkaan kuvata.
Hylkäsimme kiirunat ja keskityimme maisemien kuvailuun.
Pahtaan luona lenteli muutaman kerran korppi kunnes alhaalta kuului kopterin lämmittelypörinä.
Ilkat jatkoivat Saanan huipulle päin välillä toisiaan mallina käyttäen. Itse halusin tutkailla Saanan Jehkaksen puoleista rinnettä ja tuulen tuiverruksia.
Puuton lumimaisema on varjoineen veikeä.
Alhaalla "kurussa" matkasivat niin hiihtäjät kuin kelkkailijat hyvässä säässä.
Olin jo melko alhaalla kun huomasin erään kohouman päällä pientä liikettä - kiirunat napottivat siinä napsien välillä nokkaansa jotain kivien välistä. Valo oli ollut linnut nähdessäni vielä kohtalainen, mutta varovaisessa lähestymisessä meni niin kauan, että varsin varjotonta tuli pilvien hävittäessä valon.
Varsin äkkiä linnut tottuivat läsnäolooni ja jatkoivat ruokailuaan.
Keli huononi entisestään ja alkoi taas sataa kuten aamulla. Sää oli niin tasaisen harmaa ja valoton, että kuvasta, jossa on vaeltaja portaissa, ei erottaisi maata ja taivasta toisistaan jos portaita ei olisi.
Taidetta kameralla :) vai sutta ja sekundaa - sanoisin, että jälkimmäistä ;)
Ylemmäs päästyämme sää kirkastui ja maisemat avautuivat paremmin. Jospa kuiten saisi valkeat kiirunat parempaan valoon niin ettei olisi ihan pelkästään valkoista valkoisella.
Menin keulassa ja jossakin vaiheessa hoksasin, että perskatti vieköön - kiirunathan ovat tuossa aivan vieressä. Ne kehvetit kerkisivät hipsiä hiukan kauemmas ja ylemmäs rinnettä ennen kuin sain telen kiinni runkoon. Noustessaan ylöspäin narisivat vielä varoitusääniä toisilleen.
Sovimme, että yritän hiljakseen lähestymällä ohjata niitä vielä ylemmäs rinnettä kuvattavaksi.
Saahan sitä suunnitella ohjailevansa lintuja kuvattavaksi. Mutta juuri kun kiirunat olivat ottaneet muutamia askelia yöspäin, tuli eräs vaeltelija Saanan huipulta alaspäin ja kiirunat painuivat Saanan pahtaan alle. Pirulliseen paikkaan kuvata.
Hylkäsimme kiirunat ja keskityimme maisemien kuvailuun.
Pahtaan luona lenteli muutaman kerran korppi kunnes alhaalta kuului kopterin lämmittelypörinä.
Puuton lumimaisema on varjoineen veikeä.
Alhaalla "kurussa" matkasivat niin hiihtäjät kuin kelkkailijat hyvässä säässä.
Olin jo melko alhaalla kun huomasin erään kohouman päällä pientä liikettä - kiirunat napottivat siinä napsien välillä nokkaansa jotain kivien välistä. Valo oli ollut linnut nähdessäni vielä kohtalainen, mutta varovaisessa lähestymisessä meni niin kauan, että varsin varjotonta tuli pilvien hävittäessä valon.
Varsin äkkiä linnut tottuivat läsnäolooni ja jatkoivat ruokailuaan.
Keli huononi entisestään ja alkoi taas sataa kuten aamulla. Sää oli niin tasaisen harmaa ja valoton, että kuvasta, jossa on vaeltaja portaissa, ei erottaisi maata ja taivasta toisistaan jos portaita ei olisi.
Taidetta kameralla :) vai sutta ja sekundaa - sanoisin, että jälkimmäistä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti