Skibotnin lahdella ja Lökvollissa

Edellinen käynti Skibotnin lahdella jäi jotenkin kaivelemaan - kait sitä ei olevinaan saatu mieleisiä kuvia. Uudestaan laskuveden aikaan kuvaamaan simpukan kuoria ja muita rannan outouksia.

Jäitä ois toivottu kellumaan lahdelle enemmänkin, mutta toiveemme ei toteutunut - vain yksinäinen pieni lautta vaelsi kuvattavaksi.

Lasti oli mukavan tyyni ja vuoret heijastuivat hienosti. Rannassa oli outoja "hiekkamatoläjiä", mikä ihme tuollaisia mahtaa tehdä?

Aallokko oli kuljetellut kivikolle turskan ruodn kalloineen. Sitä sommiteltiin moneen asentoon ja monessa kuvausasennossa.

Osa porukasta läksi toisella autolla Kilpisjärvelle syömään, meidän kööri jatkoi vuonoa pohjoiseen päätyen aina Lökvolliin saakka.

Sukeltaja yritti kuulemma etsiä laiturin kiinnityskettinkejä.

Aikamoista merirokkoa potkurissa.

Lökvollin lahdella oli pieni kalastusalus, joka oli heijastusten ympäröimä.

Ostokset tehtyämme huomasimme Kilpisjärven kaupan portailla syvää sinistä Paraksen suunnalla. Niinpä nopsasti autolla järven rantaan kuvaamaan. Oli aika veikeä ilmiö - päällä ja alla lähes puhdasta valkoista ja välissä oikein syvää sinistä.  - ilmiö ei kestänyt kuin muutaman minuutin - hyvä esimerkki siitä, että kuvaajan pitäisi olla aina kamera valmiina tallentamaan.

Saanan rinteillä

Kiirunat mielessä lähdimme nousemaan Saanan portaita ylöspäin. Keli oli kyllä aika huono, valoton ja satoi hiljakseen lunta.

Ylemmäs päästyämme sää kirkastui ja maisemat avautuivat paremmin. Jospa kuiten saisi valkeat kiirunat parempaan valoon niin ettei olisi ihan pelkästään valkoista valkoisella.

Menin keulassa ja jossakin vaiheessa hoksasin, että perskatti vieköön - kiirunathan ovat tuossa aivan vieressä. Ne kehvetit kerkisivät hipsiä hiukan kauemmas ja ylemmäs rinnettä ennen kuin sain telen kiinni runkoon. Noustessaan ylöspäin narisivat vielä varoitusääniä toisilleen.

Sovimme, että yritän hiljakseen lähestymällä ohjata niitä vielä ylemmäs rinnettä kuvattavaksi.

Saahan sitä suunnitella ohjailevansa lintuja kuvattavaksi. Mutta juuri kun kiirunat olivat ottaneet muutamia askelia yöspäin, tuli eräs vaeltelija Saanan huipulta alaspäin ja kiirunat painuivat Saanan pahtaan alle. Pirulliseen paikkaan kuvata.

Hylkäsimme kiirunat ja keskityimme maisemien kuvailuun.

Pahtaan luona lenteli muutaman kerran korppi kunnes alhaalta kuului kopterin lämmittelypörinä.

Ilkat jatkoivat Saanan huipulle päin välillä toisiaan mallina käyttäen. Itse halusin tutkailla Saanan Jehkaksen puoleista rinnettä ja tuulen tuiverruksia.

Puuton lumimaisema on varjoineen veikeä.

Alhaalla "kurussa" matkasivat niin hiihtäjät kuin kelkkailijat hyvässä säässä.

Olin jo melko alhaalla kun huomasin erään kohouman päällä pientä liikettä - kiirunat napottivat siinä napsien välillä nokkaansa jotain kivien välistä. Valo oli ollut linnut nähdessäni vielä kohtalainen, mutta varovaisessa lähestymisessä meni niin kauan, että varsin varjotonta tuli pilvien hävittäessä valon.

Varsin äkkiä linnut tottuivat läsnäolooni ja jatkoivat ruokailuaan.

Keli huononi entisestään ja alkoi taas sataa kuten aamulla. Sää oli niin tasaisen harmaa ja valoton, että kuvasta, jossa on vaeltaja portaissa, ei erottaisi maata ja taivasta toisistaan jos portaita ei olisi.

Taidetta kameralla  :)   vai sutta ja sekundaa   - sanoisin, että jälkimmäistä  ;)