25.9.2016 Kolin kautta Koppalanjärvelle

 Viikonloppu tulossa - mökillekö siis? No eihän sitä kauaa tarvinnut miettiä :) - juu.

Valitsin hitaan reitin eli hissun kissun välillä pysähdellen kuvailemaan - tavoitteena olla perillä myöhään iltapäivällä. Eka pysähdys oli Herajoen jälkeen olevan Pirunkirkon lähistöllä oleva metsä.

Sieltä löytyi värikäs keltasarvikas ja sieniä syövä lähes kohmeinen etana sekä tietä ajellessa syksyistä maisemaa.

Syksyinen metsän olemus on merkki tulevasta  - kuoleva kasvillisuus, pudonneet lehdet ja jo lakoon kaatuneet varret saavat mielenkin melankoliseen tilaan, odottamaan uutta alkua, seuraavaa kevättä johon on kuitenkin vielä pitkä aika. Ei haluaisi vielä antaa periksi, vaikka järki sanoo, että pitäisi jo valmistautua kylmän talven varalle. On luopumisen tuska - mutta mistä?

Yö mökillä. Rantahiekalle varisseet lepän lehdet kertoivat samaa tarinaa: luonto tietää tulevan kylmyyden.

Koppalanjärven luonnonsuojelualueella puro kuljetti pudonneita lehtiä kivenkoloihin. Kevääseen mennessä ne ovat liuenneet ravinteiksi uudelle kasvulle. Ilmassa leijuva kosteus toi hyvin esiin jäkäläkasvun kiven pinnalla.

Koppalanjärven luonnonsuojelualue on jännä paikka  - puro, vanhaa metsää, suota ja kalliota vuoronperään, monimuotoisuus on hienosti esillä. Noissa maisemissa on kontion mukava tallustella ja majavan rakentaa pesää. Niitä olis joskus mukava päästä ihan kuvaamaan eikä vain ihastella niiden jättämiä jälkiä tai jätöksiä. Haaveet - niin - ehkä ensi kesänä - ehkä.

17.9.2016 Soikkelin metsä

Vajaa viikko aiemmin aloitettu sienten kuvaus jatkui Soikkelin metsässä. Sää oli jo huomattavasti syksyisemmän oloinen - harmaa ja kylmempi.

Soikkelin metsässä on paljon lahopuuta ja joitakin kanttarelleja.

Käävät ovat hauskannäköisiä - varsinkin jos puu on kaatunut kesken käävän kasvun, jolloin kasvusuuntakin vaihtuu.

Tätä en ymmärrä - joku lie joskus aikoinaan jättänyt puun ympärille kettingin, joka nyt kuristi puuta. Kahlittu puu. Samanlainen ymmärtämättömyys oli mielessäni kun löysin metsästä sohvan - kukahan laiska idiootti sen on hylännyt?

Erään käävän alapinnalta löysin pisaroita, ilmeisesti kääpä jotenkin kuivattaa itseään - vai liekö jokin lämpötilasta johtuva ilmiö.

Osin metsä oli aika yksitoikkoisen ja surullisen oloinen - tasainen lehtiverho maan pinnalla.

12.9.2016 Tuulinen sienikuvauspäivä

Ajaessani Reijolan Löttölahden aallonmurtajalle en arvannutkaan kuinka kovaa tuuli puhaltaisi Pyhäselän yli. Vesi roiskui ja Hissu (siis Hiace) heilui tuulessa. Keli oli kuitenkin tuulesta huolimatta lämpimän oloinen, ei enää kesäinen, syksystä ei silti ollut tietoakaan. Otin muutamia kuvia tyrskyistä ja jatkoin matkaa Hopealahden suojelualueelle makroputken kanssa.

Jo etukäteen olin asennoitunut lähikuviin, sieniin ja vastaaviin pieniin kohteisiin.

Löysin eräältä koivun lahopuulta koralliorakkaan - sienen nimeä en silloin vielä tiennyt, mutta sienitutkija Kauko Salo auttoi tunnistamisessa. Kuulemma hyvä ja syötävä sieni, mutta harvalukuinen.

Yllä olevaa keltaista pilkuttajaa en tunnista - mikä lie lahottaja.

Nämä pölyn tupsuttajat löytyivät lahokannolta.

Kuvauspäiväni alkoi ja päättyi samalla tavalla - tyrskyihin. Nämä kuvat ovat Pyhäselän Nivan tukkienpudotuspaikalta.

9.9.2016 Pikavisiitti mökillä

Tuli tuikonen käydä mökillä. Itse asiassa lomaviikolle olin elätellyt toivetta lähteä käymään pohjoisessa, mutta säät olivat niin pilviset ja sateisen oloiset siellä, että tyydyin Pohjois-Karjalaan. Harmaata vaikkakin suht poutaa. No mutta - lohdutukseksi siis mökille - samalla värjäilin tyttärelle tulevia hyllylevyjä kuivumaan ennen asennusta.

Mökille päästyäni tutkailin syksyn värejä ja nappasin kanootin vesille. Meloin sähköperämoottorin avustamana Rauanjärven eteläosaan. Ei sieltä kyllä oikein kuvattavaa löytynyt.

Yöksi virittelin perhosvalon - aika vähän tuli perhosia. Suurin osa oli syysvarpumittareita, mutta oli myös pari tummapuuyökköstä (yllä) ja vihermittari (alla).

Tunturimittareita (yllä) taisi olla kolme ja aamulla tapasin myös kirvakorennon (alla) seinältä.

Jotenkin huonon oloinen ruska taitaa tulla tänä vuonna - eräältä työkaverilta kuulin jonkin metsäalan ammattilaisen sanoneen, että koivuissa olisi kaksikin eri tautia, jotka ruskistavat koivun lehdet ja tiputtavat ne ennen aikojaan puusta. Haavan lehdet sentään punertavat entiseen malliin.

Kolin lähettyviltä löytyi metsän kätköistä puro, jonka kuvaamista kokeilin pitkillä valotusajoilla.

Heti seuraavana päivänä kotiinpaluumatkalla tutkailin Hattusaaren läheltä Kaiskunniemen. Mainio paikka, jota täytynee yrittää hyödyntää reposkuvauksissa.