Katolla ja jään alla

Keskiviikkoilta, kuntosali ja sauna. Juu - olihan siinä jo ohjelmaa tiedossa, mutta kun kuutamo näkyi hienosti utuisten pilvien läpi, oli pakko kamuta katolle kuvaamaan jo ennen kuntosalille lähtöä. Aivan pienen pieni häivähdys näkyi vihreätäkin taivaankannessa eli revontulet yrittivät näyttäytyä.

Kun olin saunonut erehdyin katsomaan makuuhuoneen ikkunasta ulos - ei helkkari, revontulet. Ei nuo komiat ole, mutta mukavasti pilvien takaa häämöttävät, joten vielä kostealla nahkalla (juu - oli mulla vaatteita päällä) - kiipesin uudelleen talon katolle 25 asteen pakkaseen. Samaan kuvaan tuli itse asiassa kaksikin ilmiötä - revontulet ja ns. inversio eli kovalla pakkasella savu ei nouse tiettyä korkeutta ylemmäs vaan jää kulkemaan vaakasuoraan.

Muutaman päivän kuluttua eli siis lauantaina kurvailin Kolin suuntaan. Ajatuksena oli käydä katsomassa oisko pilvet Kolin huippua alempana, jotta saisin kuvia nousevasta auringosta pilvien yläpuolelta. Vaan eipä tarvinnut nousta Kolin huipulle lainkaan, koska huomasin jo Verkkovaaran mastosta, että pilvet ovat niin korkealla, että turha yrittääkään sellaisia kuvia, jotka mielessäni näin.

Niinpä ajelin Kolin jäätielle, joka siis on Suomen pisin yleiselle liikenteelle tarkoitettu sisävesien jäätie. Onhan se veikeää ajella autolla keskellä avaa järven selkää. Poliisiautokin tuli vastaan - onneksi en ajanut ylinopeutta - jäätiellä kun on vain 50 km/h -rajoitus ja pysähtyminenkin kokonaan kielletty. Kävin kiepauttamassa Vuonislahden puolella U-käännöksen ja samoin tein takaisin.

Pielisen jäältä näkyvät mainiosti myös Rintasenvaaran rinteet.

Paluumatkalla Kolin tyhjän Span kohdalla oli teeriparvi puissa ja Kolin rinteet hienosti auringonvalon osin värittämät.

Kesken ajomatkan juohtui mieleeni, että oiskohan vanhan Juuan läpi kulkeva tukkiränni ja Juuanjoki millaisten jäämuodostelmien peitossa. Museoalueella kuvasin vanhaa tukkilaisympäristöä.

Kyyhkyset olivat vallanneet sähkölangat ison puukeinun luona.

Tukkiränni oli täysin jäässä, vesi oli tosin valunut laitojen yli muodostaen mukavat jääseinät rännin ympärille.

Kävelin Juuanjoen rantoja etsien kuvattavaa kun äkkiä putosin metrin verran alaspäin jään pettäessä. Jään alla oli ilmaa metrin verran ja vasta sitten vesi. Säikähdin aivan helkutisti siinä sekunnissa, että nytkö virta vie minut jään alle, mutta onneksi kävelin niin joen laitamilla, että jääkerros putosi osin rantakivien päälle ja kivien väliseen veteen. Juuri ja juuri saappaat kastuivat veteen ja virta oli vain pientä solinaa. Huh huh huh - vaikka olin melkein kainaloita myöten romahtaneen jään seassa, selvisin pelkällä säikähdyksellä. Onkalosta ylös nouseminen oli kyllä hiukan hankalaa. Kyllä menin nimittäin varoen sen jälkeen pitkin joen rantoja ja koputtelin moneen kertaan jäätä kuulostellen, että kestääkö varmasti. Joitakin onkaloita löysin kosken kohdalta ja niissä oli mukavan näköisiä jääpuikkomuodostelmia.

 Seuraava kohde oli Ahmovaaran Myllyjoki. Luulin, että josko sielläkin olisi jään alla ilmaonkaloita, joita kuvata, mutta ei. Vesi oli heti jään alapuolella. Vain myyrien ja saukon jälkiä oli puron vieressä ja pitkin puron jäätä.

Vanhan myllyn kohdalla on mukavan oloinen piilopirtti.

Vanhan myllyn jääneet ovat jo pahasti ruostuneet. Kovan pakkasen jäljiltä niissä oli mukavasti kuuraa.