Vihdoinkin pakkaset

Vuosi vaihtui ja vihdoinkin tulivat pakkaset - on niitä odotettukin.

Kun kerran sääennuste näytti kirkasta keliä vielä aamuyölle ja aamullekin, laitoin varusteet kuntoon jo illalla ja herätyskellon - tai siis kännyn - soimaan viideltä. Eipä kerennyt känny edes pimpottelemaan kun heräsin kymmentä vaille. Hiljaa hipsien kuvausvarusteet ja lämpimät kamppeet kainaloon ja alakertaan puuron keittoon ja kahvi päälle.

Pakkasten innoittamana yritin Ylisoutajan siltaa yökuvana siten, että jäätyvän joen virta ja liike tulisivat kuviin, mutta ei se oikein onnistunut. Mutta pari ihan kivaa yökuvaa Joensuusta.

Olin saanut vihjeen, että Pyhäselän Nivassa olisi kunnon jäätyneitä roiskeita. Illallisen karttatarkistuksen perusteella ajelin seuraavaksi Nivan tukinpudotuspaikalle.

Oli puolikuu ja mukava valo. Kuviin tosin kuu tälläytyy kokonaisen näköisenä - pitkän valotuksen ongelma. Pudotuspaikalle oli jätetty talviteloille purjevene, jonka yritin sommitella jäätyrskyihin.

Taivas ei ollutkaan ihan kirkas, mutta pieni pilviutu antoi ennen auringonnousua mukavan sävytyksen taivaaseen. Hyvin hyvin hentoiset revontulet näyttäytyivät muutamaan otteeseen - ne voit nähdä alla olevan kuvan vasemmassa laidassa vihreänä huntuna. Taivaanrannassa näkyy Joensuun valosaaste.

Jäätyvä vesi oli muovaillut rannoille ja uittoukkoihin hienoja muotoja.

Luonnon omaa jäätaidetta saattoi ihailla puomien alapinnassa ja rantakasveissa.

Eräs jääukko tervehtii Nivan rannassa iloisesti :)

Jotenkin jäi edellinen kuvausreissu vajaaksi, joten päivän tauon jälkeen selkeänä päivänä uudelleen samoille nurkille - nyt vain Vuoniemeen. Hiukan oli rannoille roiskeita, mutta ei lähellekään niin hienoja kuin Nivassa.

Rantoja kierrellen yritin saada kuviin talvisen päivän olemusta.

Aika äkkiä nämä maisemakuvat alkavat toistaa itseään - horisontissa aurinko matalalla, etualan yksityiskohdat vaihtuvat. Vuoniemen aivan kärjessä on laivareitti ja virtapaikka. Ilmeisesti Pyhäselkä oli ollut auki melko pitkään ja irtonaiset jäälautat kelluneet rannoilla.

Jääpitsiä kivessä ja jään pinnassa.

Välillä jää paukahteli melkoisesti, kuvaamiseen keskittyneenä ihan säpsähdin pari kertaa kun jää jumahteli ja vonkui. Railot ritisivät ja vesi liikkui niissä eli isot jäälautat olivat vieläkin varsin irtonaisia. Ei uskaltanut ajatellakaan kuin rannassa liikkumista.

 Veneet vankina tulevaan kesään saakka.

Paluumatkalla käväisin uudelleen Nivan pudotuspaikalla kuvaamassa jääroiskeita.

Hetki oli lähes sininen - valuneet puikot rantakoivuissa kuin jäätyneen enkelin siipi.