30.-31.8.2015 Illasta aamuun

Ötököihin jo hiukan turtuneena päätin kokeilla pitkästä aikaa maisemakuvien ottamista. Lähilasi kiinni runkoon ja matka järvien, lampien ja jokien rannalle alkakoon. Ekat kuvat napsin Kuurnan läheiseltä Valkealammelta.

Pilvirintamat liikkuivat siten, että taivas oli lähes tyhjä. Malttamaton mieleni heitti jo melkein pyyhkeen kehään ja ajelin kotiin päin. Pikatien levikkeellä tajusin, että Kuhasalon suunnalla saattaisi pilvirintama asettua taivaalle suht järkevään asentoon. No joo - jaa ???

Säätiedote lupaili aamuksi tyyntä, joten usvaa saattaisi syntyä jokivarteen. Herätyskellon avustuksella klo 3 pomppasin ylös ja matkasin Utran saarille napsimaan kuutamokuvia.

Juuri ennen auringonnousua nousi itään pilvirintama, joka söi usvasta värit. Toisaalta Utrassa oli liiankin paksu usva. Niinpä siirryin jokivartta kaupungin suuntaan, ensin Kiviniemen matonpesulaiturille ja sieltä Siihtalaan rautatiesillan luo.

26.-28.8.2015 Auringonlaskusta reposkuutamoon

Pitkästä aikaa halusin kokeilla auringonlaskun sävyjä ja heijastuksia veden pinnasta.  Kun näytti taivaalla olevan sopivasti ohutta pilveä, joka luo värejä sinisen päälle sekä tyyni keli heijastuksille, niin startattavahan se oli. Ajeltuani kilometrin verran huomasin, että pilvirintama taitaa kehvetti tulla eteen jos ajelen Kontioniemeen. Niinpä kurvasin nopsasti Koivuniemeen, jotta saisin edes muutaman kuvan, ennen kuin pilvet ehtivät auringon eteen. Napsin kuvia panoraamat mielessäni.

Kun näytti kuitenkin siltä, että pilvet pysähtivät paikalleen ja oletin, että saattaisi Kontiniemessä aurinko näkyä, päätin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ajella sinne. Ennen lähtöä nappasin muutaman kuvan rantalentistä pelailevista nuorista miehistä. Tuumailin, että jos sopii, ottaisin teistä action-kuvia. Sopihan se vaikka eräs nuorista miehistä tuumaili, että "enpä tiedä tuosta actionista" :)

Kontioniemessä aurinko oli harmillisesti pilven takana - siis niihin kuviin verrattuna, jotka mielessäni olin suunnitellut. Höytiäinen oli lähes pläkätyyni ja heijastukset veden pinnasta sen mukaiset.

Kaukaisuudessa näin veneilijöitä pastellisävyjen keskellä - pitkällä putkella otos siis.

Vasta seuraavana aamuna tajusin hölmöilleeni - täysin tyyni keli ja ennusteiden mukaisesti reposiakin oli ollut yöllä. Miksi en siis hölmö lähtenyt kuvaamaan reposheijastuksia? Onneksi samanlainen tyyni ja kirkas keli tuli parin yön kuluttua. Nyt en jättänyt lähtöä väliin. Suuntasin Pielisjoen varteen Siprin lintutornin lähettyville. Reposet alkoivat hyvin vaatimattomasti, enimmäkseen perusvihreää.

Panoraamakuvassa näkyvät aivan päällä olleen reposkaaren molemmat päät.

Veikeitä on revontulten muodot.

Paiholan valot eivät häirinneet - sen verran kirkkaat olivat reposet.

Pöllönvaaran lähellä olevalla pellolla kuutamo valaisi mukavasti aution vanhan pihapiirin - siihen vielä revontulet taivaalle, niin kuvahan siitä on otettava :)

 Toisella puolen pöllönvaaraa oli mukavat usvat ja kuutamo selkeästi näkyvissä.

21.-23.8.2015  Mökille aivoja lepuuttamaan.

Oli niin tympivä olo, että ei malttanut olla menemättä mökille tuulettumaan. Kyllä ovat nämä ajat vaikeita, aina vain pahenevaa niukkuutta. Töissäkin ennustetaan (ja niin varmaan myös käy), että seuraavina vuosina yt:t jatkuvat. Ei ole koulutusalakaan entisensä - tulevaisuus huolettaa. Onneksi on harrastus, joka vie ajatukset pois töistä ja antaa edes hiukan voimia jatkaa harmaata arkea.

Alla viikonlopun kuvasaalista.

Vietyäni ruokaostokset mökin jääkaappiin, ajelin Larinsaaren suuntaan. Ei meinannut löytyä Pielisen rantaa kuvattavaksi, kunnes ajoin vahingossa erään mökin portille, jossa oli mummo kukkiaan kastelemassa. Hyppäsin autosta ja kerroin huoleni, johon mummo: "kävele tästä rantaan kuvaamaan, mutta varo huonoa laituria".

Yöksi virittelin jälleen perhosvalon vaikka olin lähes varma, että tuskin se uusia lajeja houkuttelee paikalle - onhan sentään jo syksyn alkua. Mutta kyllä vaan - mulle uusi laji tuli: vaippayökkönen.

Ja taitaa olla uusi laji tämäkin: pajukäärömittari.

Sekä tämä ihmeellisen niminen: vaihtelevasoukkokääriäinen  :)  - kai se se on?

Yö oli katkonainen - heräsin perhosten kuvaamisen lisäksi hyvin aikaisin aamulla, jotta saisin kuvattua syksyisiä usvia. Ajelin Kolille, mutta siellä tuuli ja usvista ei tietoakaan. Jäin kuitenkin odottamaan auringonnousua. Sen verran oli taivaanrannassa pilviä tai kuiteskin usvaa, että hiukan oli värejä.

Tyynemmissä paikoissa oli aamun kylminä tunteina syntynyt jonkin verran usvaverhoa.

Suolla oli paljon hämähäkinseittejä kasvien seassa ja taimien päässä. Jotkut paikat - erityisesti suot olivat täynnä seittitonttu-ukkoja.

Päivällä jostain putkahti päähän ajatus mustikoista ja puolukoista samassa kuvassa ja sydämenmuotoisina (oisinkohan nähnyt jossain vastaavan). Niinpä pari tyhjää rasiaa mukaan ja keräämään marjoja. Asettelin marjat jäkälikköön ja naps - valmista tuli.

Veljeltäni Markukselta olin käynyt hakemassa vedenpitävän kameran, jota halusin kokeilla. On muuten paljon helpompi käsitellä kuin järkkäri vedenpitävän pussin kanssa. Laiturin viereen viskasin särjille hiutaleita ja ahvenelle pujotin madon koukkuun. Aika pelkäämättömiä olivat ja sain muutaman ihan mukiin menevän kuvan. Hankalaa tosin oli tähtääminen käsivaralta ja etsimeen katsomatta kuvan ottaminen.

Tässä muuten aiemmassa blogikirjoituksessa mainittu täplätupsukas - tällä kertaa uros. Naarashan on sellainen, joka ei edes lennä ("liian paksu perhoseksi"). Otin erikoislinssillä oikein kunnon lähikuvan. 

Yöllä pihalla havahduin siihen, että pohjoinen taivas hohtaa jotenkin oudosti. Ei kait vaan reposet? Paljain silmin reposia ei oikeastaan edes näkynyt, mutta pitkän valotuksen kumuloituva valomäärä saa ne tallentumaan kameran kennolle.

Linnunrata oli kuvattava ja kas - satelliititkin tulivat kuvaan.

Nämä alla olevat reposet näkyivät paljain silmin - hennosti mutta kuitenkin.

Päivä alkoi vähitellen sarastaa ja ikään kuin työntää reposia pois.

Aamun edetessä ja ilman kylmetessä nousi usva paremmin esiin. Aika mennä jatkamaan kesken jääneitä unia.