On raukean rauhallinen aurinkoinen sunnuntaiaamu. Vatsa aamupalasta kylläisenä katselen naapuritalon pihamäntyjä, jotka kylpevät keväisessä valossa. Pienen pieni liike oksistossa kiinnittää huomioni. Orava vilauttaa häntäänsä. Samassa huomaan toisenkin kurren, joka vilkuttaa pitkää pörröistä häntää. Silloin alkaa vilinä: oravat juoksevat puun runkoa ylös ja alas moneen kertaan, sitten ne hyppäävät peräkkäin läheiseen pihlajaan. Muutamassa sekunnissa mahdottomalta vaikuttava kiire on ohi. Nyt oravat ovat taas jäykistyneitä paikalleen. Aika ajoin ne heilauttavat toisilleen häntäänsä. Ja etenevät nykäyksittäin parikymmentä senttiä kerrallaan kuin Michael Jackson videotanssissa. Vähitellen kurret siirtyvät takaisin mäntyyn, jonka runkoa ne laskeutuvat vastakkaisilla puolilla. Aivan kuin ne leikkisivät kuurupiiloa.Heti kun toinen vaihtaa paikkaa yrittäen nähdä kaverin, tämä siirtyy täsmälleen piilossa olevalle puolelle näkymättömiin.
Silloin tällöin pörröhännät ovat aivan liikkumatta kuin kaarnalla roikkuvat kivettyneet suolapatsaat. Kunnes ne taas hypähtävät eteenpäin nykimällä. Jossain välissä toinen oravista ryntää monta metriä ylöspäin ja jää kököttämään aivan liikkumatta lyhyelle oksantyngälle. Haluaako se testata toisen etsimistaitoja? Mielenkiintoista seurattavaa tämä oravien lemmenleikki: vuorotellen vilinää, nopeita pyrähdyksiä puun runkoa ylös ja alas tai hyppyjä toisiin puihin ja sitten jälleen liikkumatta tai piilotellen. Kevät saa luonnon uudistumaan ja eläimet käyttäytymään erikoisesti. Niinhän se on ihmisenkin laita, monet meistä rakastuvat hullun lailla juuri keväällä.
Myöhemmin samana aamuna seuraan Höytiäisen kanavalla telkkäparvea. Ne uiskentelevat kaislikon laidassa tiiviinä ryppäänä. Puolenkymmentä uroslintua piirittää herkeämättä kahta naarasta. Valkorintaiset urokset tekevät kaikkensa saadakseen jommankumman naaraan jakamattoman huomion. Ne joko kurkottavat kaulansa eteen tai ylöspäin suoraksi tai sitten nakkaavat päänsä nopsasti taakse kiinni selkäänsä. Muutamat urokset purskauttavat samalla räpylöillään vettä.
Ja vähän väliä ne päästävät narisevan äänen kurkustaan. Ruskeaväriset naaraat vaikuttavat enemmänkin hämmentyneiltä kuin otetuilta. Ne sukivat itseään varsin välinpitämättömän oloisina. Näyttäkääpäs urokset nyt parhaimmat kikkanne, jotta parinmuodostus pääsisi kunnolla käyntiin. Jätän telkät temppuilemaan ja ajan Mönniin Pielisjokivarteen.
Siellä tapaan kaksi joutsenta jäällä. Valkopukuiset isot linnut käyskentelevät rauhallisesti rannan heinätyppäiden lähellä. Niiden olemus on hauskan ristiriitainen. Ne ovat ylväitä, puhtaan valkoisia lintuja, joilla on muuhun habitukseen sopimattomat isot mustat räpylät. Jostain kauempaa kuuluu joutsenen kailotusta, johon nämä kaksi vastaavat. Vähän ajan kuluttua ilmestyy metsän takaa kolmas pitkäkaula lentäen ja huutaen. Se kurvaa kohti kahta jäällä olijaa ja aloittaa laskeutumisen. Taitavan sulavasti tämä räpyläjalka viipottaa jäälle siipisulat auringonvalossa hehkuen. Parivaljakko ottaa laskeutujan vastaan leyhyttelemällä uljaasti siipiään. Kaikki kolme kailottavat jotain keskenään kunnes vähitellen rauhoittuvat ja aloittavat käyskentelyn. Muutaman minuutin kuluttua joutsenpari lähestyy toisiaan kohotellen samalla siipiään. Ne työntävät rintaansa eteen ja taivuttavat kaulaansa taaksepäin. Sitten ne kohottautuvat painaen rintansa vastakkain samalla koskettaen toisiaan nokalla. Pitkät kaulat muodostavat ikään kuin sydämen kuvan niiden väliin.
Oudolta vaikuttava rituaali vai kuuluuko tämäkin käytös kevään lemmenleikkeihin? Muutaman sekunnin ajan ovat joutsenet kohottautuneina toisiaan vasten. Irtauduttuaan ne kävelevät kymmenkunta askelta aivan rinnakkain. Lujittavatko joutsenet tuolla tavoin parisidettään? Niin tai näin, se oli hieno kohtaus katseltavaksi. Joutsenpari taapertaa muutaman kerran ison ympyrän. Sitten linnut ottavat nopeita askeleita ja nousevat siivilleen jättäen kolmannen linnun rantaheinikon luo.
Katselen ihaillen niiden sulavia siiven liikkeitä, kun pitkäkaulat katoavat niemen männikön taa. Olkoon kesä teille aurinkoinen ja suokoon monta jälkeläistä ihailtavaksi.
Silloin tällöin pörröhännät ovat aivan liikkumatta kuin kaarnalla roikkuvat kivettyneet suolapatsaat. Kunnes ne taas hypähtävät eteenpäin nykimällä. Jossain välissä toinen oravista ryntää monta metriä ylöspäin ja jää kököttämään aivan liikkumatta lyhyelle oksantyngälle. Haluaako se testata toisen etsimistaitoja? Mielenkiintoista seurattavaa tämä oravien lemmenleikki: vuorotellen vilinää, nopeita pyrähdyksiä puun runkoa ylös ja alas tai hyppyjä toisiin puihin ja sitten jälleen liikkumatta tai piilotellen. Kevät saa luonnon uudistumaan ja eläimet käyttäytymään erikoisesti. Niinhän se on ihmisenkin laita, monet meistä rakastuvat hullun lailla juuri keväällä.
Myöhemmin samana aamuna seuraan Höytiäisen kanavalla telkkäparvea. Ne uiskentelevat kaislikon laidassa tiiviinä ryppäänä. Puolenkymmentä uroslintua piirittää herkeämättä kahta naarasta. Valkorintaiset urokset tekevät kaikkensa saadakseen jommankumman naaraan jakamattoman huomion. Ne joko kurkottavat kaulansa eteen tai ylöspäin suoraksi tai sitten nakkaavat päänsä nopsasti taakse kiinni selkäänsä. Muutamat urokset purskauttavat samalla räpylöillään vettä.
Ja vähän väliä ne päästävät narisevan äänen kurkustaan. Ruskeaväriset naaraat vaikuttavat enemmänkin hämmentyneiltä kuin otetuilta. Ne sukivat itseään varsin välinpitämättömän oloisina. Näyttäkääpäs urokset nyt parhaimmat kikkanne, jotta parinmuodostus pääsisi kunnolla käyntiin. Jätän telkät temppuilemaan ja ajan Mönniin Pielisjokivarteen.
Siellä tapaan kaksi joutsenta jäällä. Valkopukuiset isot linnut käyskentelevät rauhallisesti rannan heinätyppäiden lähellä. Niiden olemus on hauskan ristiriitainen. Ne ovat ylväitä, puhtaan valkoisia lintuja, joilla on muuhun habitukseen sopimattomat isot mustat räpylät. Jostain kauempaa kuuluu joutsenen kailotusta, johon nämä kaksi vastaavat. Vähän ajan kuluttua ilmestyy metsän takaa kolmas pitkäkaula lentäen ja huutaen. Se kurvaa kohti kahta jäällä olijaa ja aloittaa laskeutumisen. Taitavan sulavasti tämä räpyläjalka viipottaa jäälle siipisulat auringonvalossa hehkuen. Parivaljakko ottaa laskeutujan vastaan leyhyttelemällä uljaasti siipiään. Kaikki kolme kailottavat jotain keskenään kunnes vähitellen rauhoittuvat ja aloittavat käyskentelyn. Muutaman minuutin kuluttua joutsenpari lähestyy toisiaan kohotellen samalla siipiään. Ne työntävät rintaansa eteen ja taivuttavat kaulaansa taaksepäin. Sitten ne kohottautuvat painaen rintansa vastakkain samalla koskettaen toisiaan nokalla. Pitkät kaulat muodostavat ikään kuin sydämen kuvan niiden väliin.
Oudolta vaikuttava rituaali vai kuuluuko tämäkin käytös kevään lemmenleikkeihin? Muutaman sekunnin ajan ovat joutsenet kohottautuneina toisiaan vasten. Irtauduttuaan ne kävelevät kymmenkunta askelta aivan rinnakkain. Lujittavatko joutsenet tuolla tavoin parisidettään? Niin tai näin, se oli hieno kohtaus katseltavaksi. Joutsenpari taapertaa muutaman kerran ison ympyrän. Sitten linnut ottavat nopeita askeleita ja nousevat siivilleen jättäen kolmannen linnun rantaheinikon luo.
Katselen ihaillen niiden sulavia siiven liikkeitä, kun pitkäkaulat katoavat niemen männikön taa. Olkoon kesä teille aurinkoinen ja suokoon monta jälkeläistä ihailtavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti