Jo Tahkovaaraa lähestyttäessä ovat maisemat mukavan oloisia, varsinkin syksyisin kun ruska värjää koivut ja haavat sekä suon heinät ja sammalet.
Tahkovaaran alta hiekkatien varren vasemmalta puolelta löytyy vaaran laelle vievän polun alusta kyltti - tai paremminkin kaksi. Kyltiltä kannattaa ajaa vajaa sata metriä eteenpäin parkkilevikkeelle (karttalinkki). Polun alkupää on varsin jyrkkää nousua, mutta nousu tasoittuu samalla kun polku kääntyy vähitellen oikealle kulkemaan pitkin vaaran lakea.
Matkalla ylös voit jo nähdä vaaran itäpuolen rinteen olemuksen, sammaleista kivikkoa isojen kuusien varjostamana.
Jos laelle päästyäsi poikkeat polulta vasemmalle, saatat löytää lähteenkin.
Pirunkirnulle on helppo löytää, sillä polulta käännytään värikyltin kohdalta vasemmalle ja laskeudutaan muutama kymmenen metriä rotkon reunalle. Kirnu on mielestäni jollain tapaa harhaanjohtava nimitys, sillä ennemminkin kyseessä on rotko tai maanhalkeama.
Niin sanottu turistin näkymä on rotkon itäisin pää, mutta suosittelen jatkamaan polkuhaaraa hiukan matkaa ensin rinteen laelle ja sitten rinnettä alaspäin (enemmän länteen), jota kautta on helpompi laskeutua rotkon pohjalle- se on näkemisen arvoinen mahtava paikka.
Länsipuolen rinteet Tahkovaarasta ovat pääosin kallioista ja mäntypitoista vanhaa metsää. Paljaat ja osin jäkäläiset kalliot vuorottelevat vanhojen kaatuneiden tai vielä pystyssä olevien käkkyräoksaisten kelorunkojen kanssa.
Kallioinen länsirinne laskeutuu vähitellen rotkoon. Paikoitellen rinne on kaltevaa kalliota, mutta löydät kyllä rakkakivikkoisen rinnepaikankin, jota pitkin rotkon pohjalle pääsee laskeutumaan.
Rotkon rinteillä on paljon kaatuneita keloja, värikkäitä kallioita sekä kiviä, joita peittävät jäkälät sekä monta muuta yksityiskohtaa, jotka innostavat kuvaamaan.
Tämän noin metrin syvän kalliokolon kohdilta pääset rotkon pohjaa kulkemalla vähitellen kohti "turistinäkymää" eli sen alapuolelle.
Vaikka nousu rotkon pohjalta takaisin turistinäkymäpaikalle saattaa vaikuttaa jyrkältä, rinteen pääsee ylös suht helposti. Sitten onkin mukava jatkaa matkaa pitkin vaaran laella kulkevaa polkua pohjoiseen.
Polku jatkuu jo käytöstä poistetulle palovartijan näkötornille - en suosittele kiipeämään vaikka rakennelmista päätellen näyttää siltä, että joku rohkelikko on tainnut niin tehdäkin.
Polku jatkuu tornilta jonkin matkaa pohjoiseen, toki aiemminkin voi lähteä takaisin päin joko polkua pitkin tai laskeutumalla itärinnettä Tahkovaaran hiekkatielle. Suosittelen jättämään polun, sillä itärinne on varsin erilainen kuin länsipuoli. Täällä kasvaa vanhoja kuusia ja rinteessä on paljon sammalpeitteistä kivikkoa.
Kaatuneita lahopuita riittää ja siellä täällä on myös saniaispehkoja.
Myös yksityiskohtia riittää kuvattavaksi.
Itärinteen alaosassa ison kuusikon loppuessa avautuu näkymä koilliseen yli lehtimetsän ja hakkuuaukion. Tästä ei hiekkatielle sit olekaan enää pitkä matka.
