Poimintoja viikonlopuilta 16.-31.5.2020

Vähitellen alkaa taas mökkikausi ja käyn laittelemassa paikkoja kuntoon. Kamera kulkee mukana, mutta aikas harvakseltaan tulen ees ottaneeksi sitä kameralaukusta. Jos jotain mielenkiintoista tulee eteen niin  ehkä silloin, jos jaksan - miten tämä kuvaushomma on näin päässyt latistumaan? Onko kalevalainen jäsenkorjaus vallannut mielen? Ja kun vapaa hetki tulee, niin sit sitä vaan laiskottelee.

Tätäkin suht hienoa auringonlaskua katselin pitkään mökkilaiturilla - no, kait siitä on kuva otettava vaikka vastaavia mulla on jo vaikka miten paljon. Mikä noissa väreissä olevinaan ihmismieltä kiehtoo?

Otin eilen aamulla elämäni parhaat makrokuvat aivan läheltä aamukohmeisen hietakiitäjäisen naamaa - on muuten aika julman näköinen leukapiikkeineen. Sain kuvat otettua ja kuvattava oli lämmennyt auringossa sen verran, että lehahti tiehensä. No mie tietysti ylpeenä kattomaan kuvia: kameran takaruudulla lukee "Ei muistikorttia!!!!   🤣🤣🤣

Lohdutukseksi löysin mökkipihalta mustakuorisen luteen.

Aikaisin keväällä pajun kukinnot houkuttavat ensimmäisiä kevään kulkijoita, hyönteisiäkin. 

Alla vihernopsasiipi  - aiemmin sen nimi oli kangasperhonen.

Alla olevan perhosen laji on tuntematon - tai siis ei tuntematon, mutta mie en sitä tiedä  :)

Jokin kääriäinen se ilmeisesti on - ei kuitenkaan se muusikko Jorma :)

Puiden kuoren alla toukat kovertaa aikamoisia taideteoksia. Yllä aivan kuin jokin suipponokkainen lentolisko tekisi ilmassa äkkikurvin ja alla on selvästi kelomänty.

Koppikset levittää geenejään ja tanhukärpäset ruokailevat muurahaisen kumppanina.

Jonkin ötökän munia ne nämäkin ovat - hyvin ohuella koivun varvulla soramontun laidalla.

Ladon seinällä oli hiljaista - vain nämä kaksi seinätäplähypykki odotteli saalistettavaa.

Hissun (siis Hiacen) valkoisella kyljellä vaani jokin vihreävartaloinen kurkukkihämis.

Paluumatkalla kävin katsastamassa Raunajoen "poimuja" varmistaakseni, että pääseeköhän sieltä varmasti kanootilla jokea myöten läpi, jos melois Kansalanmyllyltä Höytiäisen Raunalahdelle ja ihan Selkäsalmen sillalle saakka. Välisärkällä gummikengät jalkaan ja astelemaan jokivartta ylöspäin. Auton vieressä kivikolla lepäili joki aika ison näköinen hyvin tumman ruskea hämähäkki - hmm... juoksuhämis vai joku muu?

Kielot jo ojentelevat spiraalimaisia lehtiään ylöspäin. 

Ojanpenkalla rentukankukissa pyöri kukkakärpäsiä ja monta sitruunaperhosta - tässä niistä yksi imeksii kärsällään kukasta nesteitä.

Rauhallisia ovat Rauanjoen mutkat, ainakin näin keväisen korkean veden aikaan. Mieli kyllä tekis meloa reitti mieluummin heinä-elokuussa, silloin tosin saattaa vesi olla niin vähissä, että harvoilla koskiosuuksilla saattaa mennä kanootin talutteluksi. Ei se Kiskojokikaan niin paljoa vettä syötä, että virtaus olisi kummoinenkaan. Koskipaikat on syytä käydä tarkistamassa myöhemmin uudelleen. Olen nimittäin kerran erehtynyt lähtemään liikkeelle Rauanjärveltä saakka ja voi hemmetti, oli niin vähän vettä siellä yläjuoksulla muutamissa paikoissa, että ei raatsinut raavituttaa kanootin pohjaa ja pitkät pitkät matkat joutui taluttamaan kanoottia. 

Hyvä sentään ettei kantamaan  :)

Joka tapauksessa matka piti jättää kesken jo vähän yli puolen matkan, tavoitteena oli Kansalanmylly, mutta ei lähellekään - ei ei.