Ötökkäjahdissa - ajatukset pois töistä

Pakko saada mielelle muuta mietittävää kuin työt. Pitkilleen en ole kuvannut kuin satunnaisesti - joten kamera käteen, makroputki loittoineen kiinni runkoon ja menoksi. Menisköhän suolle, joko siellä ois kuvattavaa. Olin jo nousemassa autoon kun silmät sattui ruohikossa möngertävään toukohärkään. Siitä kyllä on jo kuvia vaikka kuinka, mutta jospa vielä muutaman ottais. 

Kas kas - tämän yksilön kimpussa pyörivät mäkärät, nuo helvetilliset herhiläiset, joista en tykkää kesäisin yhtään - niin kuin en itikoistakaan. Ampuvat aina kiinni arimpiin paikkoihin, korvan taakse, silmänurkkaan ja ohimooon. "Ottaa siis ohimoon" monella tapaa. Miten ne löytääkin sellaiset paikat, joista varmasti saa "näytteen ja tuntuu namulta". Toukohärkääkin purivat välillä niskanivelestä, välillä tuntosarven niveleen ja polvitaipeesta. Ilmeisesti kuoriaisen herkimmät paikat.

Sitten auto käyntiin - äh - känny on sisällä mökissä, pitää se käydä taskuun ihan varmuuden vuoksi. Mökin nurkalla napotti ilmeisesti kevätharmomittari seinällä, kamera autosta ja ottamaan kuva.

No mikäs tuossa on seinällä - kas, joku ravukkihämis, tunnistaiskohan ne ammattilaiset lajin Facebookin hämiksetryhmässä, todennäköisesti.

Vihdoin suon lähi kulkevan hiekkatien levennyksellä. Enkä kerkiä kuin tulle autosta ulos, kun peltovirnaperhonen leijailee korvan ohi ojan kosteaan penkaan imeksimään kivennäsiä sorasta. 

Koivun rungolta löysin vaaksiaiset suvunjatkopuuhista ja ojanpenkan ruohikosta metsäperhosuroksen. 

Suota lähestyessä monta rämemittaria lähtee karkuun kun kahlaan varvikossa.

Villakiiltokoita oli suolla  runsaslukuisesti ja tuntuivat nauttivan lakan kukkien siitepölystä. 

Parhaimmillaan isommassa lakan kukassa saattoi olla kolmekin villakiiltokoita.

Tämä perhoslaji on vielä selvityksessä, vaikuttaa joltain lattakoilta mutta mutta... Ensin leikittiin kuurupiilosta pitkän aikaa, lehahti muutaman kymmenen senttiä paikasta toiseen enkä meinannut millään saada perhosta kokonaan kuvaan. Vaan antautuihan se lopulta un oikein varovasti ja hitaasti lähestyi. Jotkut näistä pienistä lajeista ovat yllättävän arkoja ja lennähtävät karkuun pienestäkin ritskahduksesta. 

Laji on prolita sexpunctella eli kangasneulakoi.

Ohhoh - ei mennyt tämän niittyaamukääriäisen laskeutuminen suht kovassa tuulessa oikein putkeen - siivet sotkeentui heinän varteen ja irrottautumisräpistely oli aikamoista kunnes voimat varmaan väsähti. Hiukan aikaa levättyään se ponnisteli uudestaan ja onnistui saamaan itsensä irti - tuulen mukana vapauteen.

Toinen saman lajin yksilö istuksi suopursujen keskellä  uivan heinän korrella kaikessa rauhassa ja antoi kuvata itsensä hätääntymättä.

Ja eräs niittyaamukääriäinen istuskeli suopursun kuivahteneella lehdellä.

Aika hauskasti on sattunut jonkin kasvin lehdet kuvan ylänurkkaan - ikään kuin jokin eläin lähestyisi perhosta suu auki napatakseen sen.

(Ehkä) Herttakangasyökkösen siipilihasten lämmittelyä ennen lentoon lähtöä. 

Lakan kukat olivat suosittuja levähdyspaikkoja pienille ötököille, mikähän lie tämäkin pienen pieni kuoriainen.

Tämä rämemittari oli yllättävn rauhallinen ja antoi kuvata itsensä kummemmin temppuilematta.

Sammalikon päällä vilisi kaikkialla pieniä hämähäkkejä - samannäköisiä olivat kuin isot rantahämähäkit, mutta en kyllä ole lajista varma.  

No sillai - siinähän se meni muutama tunti hiipiessä, kyykistellessä ja kontatessa öttiäisten perässä. Saivat ainakin jalkalihakset harjoitusta kun välillä piti lähestyä arimpia yksilöitä niin varovasti liikkuen. Nyt saunan löylyyn ja hiki pois nahkalta :)

Poimintoja viikonlopuilta 16.-31.5.2020

Vähitellen alkaa taas mökkikausi ja käyn laittelemassa paikkoja kuntoon. Kamera kulkee mukana, mutta aikas harvakseltaan tulen ees ottaneeksi sitä kameralaukusta. Jos jotain mielenkiintoista tulee eteen niin  ehkä silloin, jos jaksan - miten tämä kuvaushomma on näin päässyt latistumaan? Onko kalevalainen jäsenkorjaus vallannut mielen? Ja kun vapaa hetki tulee, niin sit sitä vaan laiskottelee.

Tätäkin suht hienoa auringonlaskua katselin pitkään mökkilaiturilla - no, kait siitä on kuva otettava vaikka vastaavia mulla on jo vaikka miten paljon. Mikä noissa väreissä olevinaan ihmismieltä kiehtoo?

Otin eilen aamulla elämäni parhaat makrokuvat aivan läheltä aamukohmeisen hietakiitäjäisen naamaa - on muuten aika julman näköinen leukapiikkeineen. Sain kuvat otettua ja kuvattava oli lämmennyt auringossa sen verran, että lehahti tiehensä. No mie tietysti ylpeenä kattomaan kuvia: kameran takaruudulla lukee "Ei muistikorttia!!!!   🤣🤣🤣

Lohdutukseksi löysin mökkipihalta mustakuorisen luteen.

Aikaisin keväällä pajun kukinnot houkuttavat ensimmäisiä kevään kulkijoita, hyönteisiäkin. 

Alla vihernopsasiipi  - aiemmin sen nimi oli kangasperhonen.

Alla olevan perhosen laji on tuntematon - tai siis ei tuntematon, mutta mie en sitä tiedä  :)

Jokin kääriäinen se ilmeisesti on - ei kuitenkaan se muusikko Jorma :)

Puiden kuoren alla toukat kovertaa aikamoisia taideteoksia. Yllä aivan kuin jokin suipponokkainen lentolisko tekisi ilmassa äkkikurvin ja alla on selvästi kelomänty.

Koppikset levittää geenejään ja tanhukärpäset ruokailevat muurahaisen kumppanina.

Jonkin ötökän munia ne nämäkin ovat - hyvin ohuella koivun varvulla soramontun laidalla.

Ladon seinällä oli hiljaista - vain nämä kaksi seinätäplähypykki odotteli saalistettavaa.

Hissun (siis Hiacen) valkoisella kyljellä vaani jokin vihreävartaloinen kurkukkihämis.

Paluumatkalla kävin katsastamassa Raunajoen "poimuja" varmistaakseni, että pääseeköhän sieltä varmasti kanootilla jokea myöten läpi, jos melois Kansalanmyllyltä Höytiäisen Raunalahdelle ja ihan Selkäsalmen sillalle saakka. Välisärkällä gummikengät jalkaan ja astelemaan jokivartta ylöspäin. Auton vieressä kivikolla lepäili joki aika ison näköinen hyvin tumman ruskea hämähäkki - hmm... juoksuhämis vai joku muu?

Kielot jo ojentelevat spiraalimaisia lehtiään ylöspäin. 

Ojanpenkalla rentukankukissa pyöri kukkakärpäsiä ja monta sitruunaperhosta - tässä niistä yksi imeksii kärsällään kukasta nesteitä.

Rauhallisia ovat Rauanjoen mutkat, ainakin näin keväisen korkean veden aikaan. Mieli kyllä tekis meloa reitti mieluummin heinä-elokuussa, silloin tosin saattaa vesi olla niin vähissä, että harvoilla koskiosuuksilla saattaa mennä kanootin talutteluksi. Ei se Kiskojokikaan niin paljoa vettä syötä, että virtaus olisi kummoinenkaan. Koskipaikat on syytä käydä tarkistamassa myöhemmin uudelleen. Olen nimittäin kerran erehtynyt lähtemään liikkeelle Rauanjärveltä saakka ja voi hemmetti, oli niin vähän vettä siellä yläjuoksulla muutamissa paikoissa, että ei raatsinut raavituttaa kanootin pohjaa ja pitkät pitkät matkat joutui taluttamaan kanoottia. 

Hyvä sentään ettei kantamaan  :)

Joka tapauksessa matka piti jättää kesken jo vähän yli puolen matkan, tavoitteena oli Kansalanmylly, mutta ei lähellekään - ei ei. 

Lumi sulaa, kevät tulee

Aurinko paistaa kyllä lämpimästi, mutta tiukasti on järvi vielä jäässä - ainakin 40 cm kovaa teräsjäätä. Onko tuo nyt niin kovaa kun kerran kaira halkaisee järven jäät? No ei vaineskaan, tahallaan kairasin just tuosta kohden. 😀  Mielenkiintoista miten aivot toimivat kuvan elementtien painopisteen ja horisontin suhteen. Äkkikatsomalta näyttäisi, että horisontti on hiukan kallellaan. Taivaan pilvijuovat ja oikean laidan alemmas ulottuva rantaviiva ikään kuin kallistavat kuvaa aivoissa vaikka kyllä se horisontti taustalla suorassa on.

Kun tuo aurinko paistaa noinkin mainiosti, niin jokohan ois Kortevaaran puro miten voimissaan, käynpä kattomassa.

Ja olihan siellä pärskeitä monenlaisia. Kylmän yön jäljiltä puronvarren oksissa ja kasveissa oli vielä jääpuikkoja.

Aurinko välkehti puron pinnassa kuin kirkkaalla terävällä kynällä ois tehty alati muuttuvia allekirjoituksia. 

Suljinaika näissä kuvissa on aika pitkä 1/40sek.

Pidennetyllä valotusajalla 1/3sek saa veden liikkeet pehmennettyä maitomaisiksi.

Puron alkupää polveilee aika leveänä, harjoittelin panoraamakuvausta, jotta saan puron kokonaan "ruudulle". 

Oiskohan tämä yhdistetty 9 eri kuvasta.

Tutkin kuusenkäpyä, jonka koloista löytyi pieni ravukkihämis, joka säikähti liikettä ja pudottautui maahan kannon viereen. 

Hyvin oli jäykät liikkeet - kylmät nivelet?

Torvijäkälät hakivat auringonvaloa lumen sulettua pois.

Kukapa kertoo minkä kotelo tämä koivun pinnassa oleva on? Ja mitä ovat nuo reiät? 

Pajunkissat aloittelevat puhkeamistaan pölyttämään.