18.6. - 1.7.2014 Adoptio-Aukan tarina

18.6.2014 illalla tuli soitto Juha Hartikaisen kautta hiirihaukanpoikasesta, joka on pudonnut pesästä. Pelastaja Seppo Tirkkonen oli ottanut poikasen koriin ja syöttänyt kuulemma kissanruokaa, joten kunto oli oletettavasti hyvä. Sovittiin pelastajan kanssa tapaaminen ja pesään palautusyritys seuraavalle aamulle.

Niinpä ajelin 19.6. Jakokoskelle haukanpojan pelastajan kotiin ja siellähän korissa oli hyväkuntoinen haukanpoika. Seppo oli kuulemma soittanut edellisenä päivänä eläinlääkärille. Ihmetystä aiheutti lääkärin kommentti, jonka mukaan hän ei osaa muuta tehdä kuin antaa lopetuspiikin. "Ei hemmetti, näin hienoa ja voimissaan olevaa poikasta ei lopeteta", sanoi Seppo. Poikasesta ja pesästä, joka oli korkealla männyssä sekä rapistuneen oloinen, tuli fiilis, että onkohan kyseessä hiirihaukka. Samassa paikalle lehahtikin viereisen männyn latvaan tuulihaukka. Nyt täsmäsivät ajatukset haukanpojan olemuksesta ja pienehköstä risupesästä noinkin näkösällä paikalla.

Koska tikkaat eivät yltäneet muutamalle tukevalle alaoksalle ja koska latvaosassa mäntyä oli parin metrin matkalla hyvin lahon näköisiä oksia, tuli tenkkapoo eteen - ei riitä rohkeus lähteä yrittämään pesään palautusta putoamisen uhalla. Soitto aktiiville Janne Leppäselle, jolla puhelun aikana sytytti: "Entäs adoptio? Tä? Niin - adoptio Tuopanjoelle tuulihaukan pönttöön, jossa normaalisti on kolmesta viiteen poikasta ja tänä vuonna vain yksi. Siinähän on hyvät myyräpellot ympärillä ja pitäisi olla kokenut emo."

Hmmm -oikeastaan hyvä idea - varsinkin kun oli samana päivänä tiedossa kesämökille meno siitä vierestä. Tuumasta toimeen siis. Haukanpoika korissa autoon ja työpäivän ajan kävin ruokkimassa sitä parin tunnin välein, hyvin kelpasi kissanruoka :)

Tuopanjoella tikkaiden avulla Adoptio-Aukka pääsi pönttöön, jossa odotti aivan samankokoinen poikanen. Kiistaa ei tuntunut ainakaan muutaman minuutin aikana tulevan, joten jätin Aukan hoitoon ajatuksena käydä parin päivän päästä tarkistamassa tilanne.

Yli kaksi vuorokautta myöhemmin (21.6.2014) tarkistus osoitti, että Aukka on edelleen erittäin hyväkuntoinen, joten kyllä se sapuskaa on adoptioäidiltä saanut. Poikaset olivat kuin aidot sisarukset, hakivat toisistaan lämpöä. Tässäkin vaiheessa näyttää siis hyvältä. Janne Leppänen lupasi käydä muutaman päivän päästä tarkistamassa tilannetta samalla kun rengastaa Adoptio-Aukan.

26.6.2014 tuli Janne Leppäseltä kuvaviesti: kaikki hyvin, poikaset ovat kuin sisarukset ja suorastaan lihavia (250 g ja 260 g), hiukan jo ruskeaa näkyvissä ja siivetkin ovat lähes 140 mm - viikon päästä poikaset jo lentänevät. Ja luonnekin on molemmilla kuin villeillä haukoilla kuunaan - potkivat ja kynsivät tiuhaan tahtiin, kun rengastaja suorittaa painon ja siipien tarkistusmittaukset.

28.6.2014 kävin ohikulkiessa kuvaamassa Aukkaa ja hyvältä vaikuttaa edelleen. Aukka on kasvanut silmissä ja osa untuvapeitteestä on vaihtunut sulkapeitteeksi (alla olevassa kuvassa vasemmalla).

1.7.2014 olivat vielä haukanpojat pesässä. Untuva on vaihtunut jo melkein kokonaan sulkapeitteeksi. Ei mene kauaa kun Aukka lentää.

Tarkoituksena oli vielä aikataulujen puitteissa käydä tarkistamassa, josko Adoptio-Aukka nähdään siivillään. Valitettavasti 100-prosenttista varmuutta siivilleen pääsystä ei ole, koska kun pari viikkoa myöhemmin kävin pöntöllä, ei aukkoja enää näkynyt. Melkoisella varmuudella molemmat olivat jo lähteneet lentäen pesästä.

Adoptio-Aukan tarina sai siis mitä todennäköisimmin onnellisen lopun - kiitokset löytäjän ja pelastajan Seppo Tirkkosen sekä adoptioehdotuksen ilmaan heittäneen Janne Leppäsen.