Katse pieniin päin

Kevään ja alkukesän aikaan katse kääntyy väkisinkin pienien luontokappaleiden suuntaan. Hyönteisiä ja kaikenmaailman pörrääjiä riittää lämmön lisääntyessä. Samoin niiden saalistajia - en tiennytkään, että hämähäkkejäkin on niin paljon - siis Suomessakin noin 650 lajia. Eihän niitä kaikkia amatööri toisistaan erota, kun kait eivät ammattilaisetkaan muuta kuin mikroskoopilla. 

Vaan mukava niitä on tarkkailla ja aika vierähtää todella nopsasti kun makrolinssin kanssa yrittää saada kapean terävyysalueen sommiteltua siten, että kuvattava olisi edes hyväksyttävästi terävä muualtakin kuin silmien kohdalta.

Yllä oleva on käsitykseni mukaan kaskaan "nymfi" ja alla oleva isopirkko, joka kuljeksi pitkin koivun runkoa mahlaa etsien ja imeksien..

Hyppyhämähäkit ovat isoine värikkäine silmineen veikeän näköisiä otuksia. Ovat vain kehnot niin vikkeläliikkeisiä ja suht arkoja kuvattavia, että kunnon kuvat ovat harvassa.

Tämän raatteen kukassa oleskelevan pitkäkoiven etummaiset jalat ovat aikamoiset pihdit - samaan tapaan kuin rukoilijasirkalla.

Yllä on kiiltomadon naarastoukka - peto, joka kuljeksii etsien pienempiään syötäväksi. Elokuun iltoina niiden kyky tuottaa kemiallisella reaktiolla valoa, joka perustuu bioluminenssiin, on suvunjatkamisen kannalta tärkeä ominaisuus. Lentävät koiraat löytävät helposti lentokyvyttömät naaraat, jotka odottavat kosiansa persaus loistaen  :)

Elokuun iltoina tulee mökillä tuijotettua muutakin tulta kuin vain kiiltomatojen persauksia ;)

Tunnistatko mikä yllä olevassa kuvassa on? Se on sudenkorennon pää - vasemmalla naama ja oikealla toinen silmä. Alla keijukorento yrittää piiloutua saranheinän taakse - silmät näkyvät kuin OP:n logossa Eino Poutiaisen korvat.

Joillakin perhosilla on hämmästyttävä kyky maastoutua - suojaväritys toimii todella hyvin - yllä lienee jokin mittariperhonen puunrungolla. Punainen aurorakuoriainen sen sijaan erottuu vastaavalta pinnalta liiankin hyvin - huono väritys saalistajia ajatellen.

Lokki ei tykännyt kun hiirihaukka tuli lentelemään liian lähelle pesäpaikkaa.

Voi voi - kaunis kukkahan se voikukka on, mutta tällaiselta pellolta se leviää lähistön nurmikoille armottomasti. Ei tykkää nurmikkofani.

Lintujen kevätkuhinaa

Onnistuinpas ottamaan salamasta kuvan - kuvana huono ja salama vain ohut juova - mutta kuva salamasta kuitenkin - ja omalta parvekkeelta sateen suojasta. Arvaapa montako pitkää hutivalotusta?

Viikonlopuksi mökille, pusikoiden kautta. Kangasperhoset olivat liikkeellä  - pajujen kukinnoista ja tuoreista hiirenkorvista löytyy aina energiapitoista imeskeltävää.

Mökkipihan hietikosta löytyi pajulaahusvenhokas - on se ihan oikea nimi perhoselle, usko pois.

En tiedä mikä punaisessa autonmaalissa viehättää vai onko vain sattumaa, mutta hyvin usein autoni pelleillä oleilee ötököitä. Tällä kertaa katolle oli lentänyt vesimittari.

Jostain kumman syystä kevätkoivikko kiehtoo valokuvaussolujani - älä kysy - en itsekään tiedä miksi.

Seuraavana aamuna halusin olla Nurmeksen pohjoispuolen lintupelloilla auringon noustessa.Niinpä lähdin matkaan aikaisin aamulla, vielä kuun kumottaessa.

Pitkäkoski oli aamu-usvassa varsin mukavan näköinen - harmi vain kun sen virtaus on keväällä aika voimakas, joten sopivien kuvakulmien löytyminen on vaikeaa. Ei nimittäin uskalla mennä keikkumaan rantakiville.

Ylikylän pellot ovat keväisin muuttavien suokukkojen mielipaikkoja. Laakeilta kosteilta pelloilta löytyy syötävää ja petolintujen liikkeet näkyvät jo kaukaa. Naaraat keskittyvät aamuisin ruokailemaan, mutta kevätkiihkoiset koiraat eivät malta olla kokeilematta voimiaan edes nälkäisinä.

Mehevän saaliin löytyessä on kiire popsia se vatsaan saakka, sillä aina nälkäiset lokit ahdistelevat mielellään pienempiään herkkupalan putoamisen toivossa. Avonaisten peltojen yllä lentelevät niin töyhtöhyypät kuin laulujoutsenet.

Takkuturkki - vieläköhän tuosta saa kelpuutettavaa villaa sukkiin?

Suokukkokoiraat jahtaavat pöyhistelen naaraita ja töyhtöhyypät puolustavat pesiään, jos kukot erehtyvät liian lähelle.

Välillä suokukot lehahtavat joukolla lentoon. Kun katsoo sinne tänne poukkoilevaa parvea takaapäin, tajuaa, että eipä ihme jos saalistava petolintu menee hämmennyksiin - katseen kohdistaminen nopeissa liikkeissä yksittäiseen lintuun saattaa olla todella hankalaa.

 Liro sen pitäisi olla  :)

Ois hauska tietää mikä rautapönttö oli jätetty aikoinaan haavan oksaan. Aivan kuin kädensijat olisi hitsattu kulhoon. Jos sattuu joku tietämään, saa laittaa emailia tulemaan.

Maille vedetty, mutta hylätty vanha vene oli kevättulvien aikaan täyttynyt vedellä - veneen sisäpuolella olevat heijastukset kiinnostivat aivosolujani otoksen verran.

Erään pellon yllä tuulihaukka ja varis härnäsivät toisiaan. Ei - kuva ei ole väärässä asennossa - noin ne syöksyivät - haukka edellä ja varis perässä. Oiskohan tuulihaukka erehtynyt liian lähelle variksen pesää jolloin pesänomistaja on aggressiivisena niskan päällä.

Pesänteko tai vanhan pesän putsaus kuuluu lintujen kevätarkeen. Yllä hömötiainen kantaa lahokoivun kolosta ylimääräisiä puruja pois. Alla puolestaan palokärki menossa pesälleen. Tässä vaiheessa kevättä on tikoilla jo pesimäpuuhat pitkällä.

Kulhon männiköissä kuivilla kankailla viihtyy myös käki. Soidinaikaan sen saattaa saada houkuteltua atrapilla lähemmäs, vaikkakin kunnon lähikuvien ottaminen on haasteellista.