Yöllä jälleen suolle - neljän päivän päästä olisi täysikuu, nyt se paistoi vajaana ja laskeutui hiukan auringonnousun jälkeen. Oli hyvin hämärää ja vaikka se ei teeriä haitannut, soidintivat jo täyttä häkää, niin kyllä kameran kennon herkkyys ei riittänyt kunnon kuviin alkuunkaan. Alla oleva kuva on otettu vasta jonkin verran myöhemmin ja ISO-arvo on silti varsin korkea - 12800 - eihän kuvanlaatu kummoinen ole - siedettävä kuitenkin.
Lähes kolme viikkoa on kulut edellisestä kerrasta ja niin se vaan on, että näillä leveysasteilla ärhäkimmät taistot teerikukkojen välillä käydään vasta vapun tietämillä. Naaraat ilmeisesti viivyttelevät antautumistaan kunnes alkaa metsissä olla pälvipaikkoja puiden juurilla. Vai halunnevatko katsoa kuinka taistot etenevät ja kuka kukoista jaksaa pisimpään. Sitkeällä kukollahan ne yleensä parhaat geenit on. Tai jospa molemmat edellämainitut syyt painavat naaraiden vaakakupissa? Turha lienee ihmisen arvailla.
Tarkkaavaiset ovat naaraiden katseet.
Innokkaimmat naaraat hätistelivät muita edemmäs.
Vähitellen alkaa naaraidenkin pyrstöt pörhistyä vaikka eivät vielä suvunjatkoon antautuneet - tai en ainakaan sellaista tällä kertaa nähnyt.
Taistelkaa pojat taistelkaa, ympärillä katsojia.
Naaraatkin nousivat valtakukkojen kummulle katselmaan soidnmenoja.
Jossain vaiheessa soidin katras vaikeni tyystin ja linnut olivat hyvin valppaana parin kolmen minuutin ajan kunnes lehahtivat lentoon. Aavistelin jo, että oisko kanahaukka lähistöllä ja samassa kuuluin teltan vierestä, johon olin jättänyt yhden teerenkuvista, sellainen jäänritinä ja siipien paukahdus. Kurkistin varovasti pienestä piilokojun reiästä ja silloin kanahaukka otti siivet alleen. Todennäköisesti kyseessä oli naaras, koska se oli varsin isokokoinen yksilö. Vastaava tapaus on sattunut kerran aiemminkin teeriä kuvatessa. Silloin minulla olisi ollut mahdollisuus ottaa haukasta kuvakin kun se iski teeren kuvaan kahdesti kunnes tajusi, että leluhan tämä on. Minä hölmö vaan en tajunnut painaa kameran laukaisinta. Tällä kerta iskupaikka oli niin hankalassa kulmassa teltan vieressä ettei kuvaaminen olisi onnistunut mitenkään. Ehkäpä ensi kerralla sijoitan teerenkuvan hiukan eri paikkaan, mene ja tiedä, ERITTÄIN HYVÄLLÄ TUURILLA saattaisi saada kuvan kanahaukastakin.
Pari metsähanheakin kävi lyhyesti suolla tööttäilemässä. Kanahaukan vierailun jälkeen ei akkateeriä näkynyt kuin yksi ja sekin lyhyen aikaa. Olisivatko naaraat arempia? Kukot sen sijaan soidinkiihkossaan uhmaavat näköjään luonnon raadollisuutta kunhan vaan haukka ei suoraan näköpiirissä ole.
Taistelukentän ilma-akrobatiaa.
Komea on teerikukon pyrstö - eikä huonon näköinen ole etupuolikaan.
Soidinkentän temput numerot 2,3 ja 4.
Hupsista - "pusun" jälkeen rähmälleen.
Vaikka naaraita ei näkyvyt, ne todennäköisesti tarkkailivat tapahtumia lähimetsän puissa, sillä kukot jatkoivat soidintamistaan vajaaseen kahdeksaan aamulla kunnes lehahtivat lähimetsään tankkaamaan sapuskaa, jotta jaksaa huomennakin.
Oli minunkin aika poistua näyttämöltä.
