Aamuvarhaisella piilotelttareppu selässä tallustelin sillan yli joen vastarannalle, mietiskelin hitusen teltan paikkaa ja plops, popup-teltta on sekunneissa pystyssä. Lattiaahan siinä ei ole, vaan eipä se piilokojussa haittaa, kun voi kenkineen talsia. Ja kuvausaukot ovat kolmeen suuntaan, tosin kameran kuvaussuunnan vaihdossa pitää olla todella rauhallinen etteivät kuvattavat häiriinny. Ja vetoketjut kannattaa vetää muista aukoista kiinni (hyvin hitaasti ja hiljaa), niin ei muista aukoista paista valo teltan sisälle. Näin voi rauhassa hitain liikkein vaihtaa asentoa teltan sisällä.
Odottelua puolisen tuntia ja ekat vesilinnut ilmestyivät kuvattaviksi. Isokoskelopariskunta oli varsin peloton kalastaessaan jäiden reunoilla.
Vähitellen ympärille ilmestyi kilpakosijoita ja eka sulhoehdokas joutui jopa hätistelemään liian lähelle naarasta tulevia kosijoita etemmäs.
Soidinpukuiset urhot naaraan ympärillä
Jossain vaiheessa putkahti yllättäen minkki paikalle kalastamaan. Muutamassa minuutissa se haki jään alta yli 20 pientä kalaa, parhaillaan oli hampaissa kaksi kalaa yhtaikaa. Oikein hämmästelin kuinka sutjakkaasti se löysi kalat ja nousi muutamassa sekunnissa takaisin jään päälle, puisteli enimmät vedet pois turkista ja alkoi natustamaan saalistaan.
Telkkäkin tuli "puistelemaan vettä korvasta" ja kuopsuttamaan itseään sukellusten jäljiltä.
Myös joutsenpariskunta saapui hiljalleen lipuen paikalle. Ne olivat selvästi arempia lähestymään piilotelttaa, olisiko niillä parempi muisti ja ihmettelivät "ettei tuo rakennelma tuossa eilen ollut".
Sukellusten jälkeen on syytä laittaa taas höyhenpuku viimeisen päälle kosiokuntoon ja sulat ojennukseen. Sukiessa kun nokka oli välillä auki, näkyivät sen yksityiskohdatkin hyvin. Tuollaisessa terävässä koukkunokassa ja sahahampaissa kyllä takuulla kala pysyy kiinni.
Naaraskin leyhytteli sulkiaan parempaan asentoon sukellusten jälkeen.
Kyllä näillä räpylöillä veden alla pääsee.
