Aurinko paistaa kyllä lämpimästi, mutta tiukasti on järvi vielä jäässä - ainakin 40 cm kovaa teräsjäätä. Onko tuo nyt niin kovaa kun kerran kaira halkaisee järven jäät? No ei vaineskaan, tahallaan kairasin just tuosta kohden. 😀 Mielenkiintoista miten aivot toimivat kuvan elementtien painopisteen ja horisontin suhteen. Äkkikatsomalta näyttäisi, että horisontti on hiukan kallellaan. Taivaan pilvijuovat ja oikean laidan alemmas ulottuva rantaviiva ikään kuin kallistavat kuvaa aivoissa vaikka kyllä se horisontti taustalla suorassa on.
Kun tuo aurinko paistaa noinkin mainiosti, niin jokohan ois Kortevaaran puro miten voimissaan, käynpä kattomassa.
Ja olihan siellä pärskeitä monenlaisia. Kylmän yön jäljiltä puronvarren oksissa ja kasveissa oli vielä jääpuikkoja.
Aurinko välkehti puron pinnassa kuin kirkkaalla terävällä kynällä ois tehty alati muuttuvia allekirjoituksia.
Suljinaika näissä kuvissa on aika pitkä 1/40sek.
Pidennetyllä valotusajalla 1/3sek saa veden liikkeet pehmennettyä maitomaisiksi.
Puron alkupää polveilee aika leveänä, harjoittelin panoraamakuvausta, jotta saan puron kokonaan "ruudulle".
Oiskohan tämä yhdistetty 9 eri kuvasta.
Tutkin kuusenkäpyä, jonka koloista löytyi pieni ravukkihämis, joka säikähti liikettä ja pudottautui maahan kannon viereen.
Hyvin oli jäykät liikkeet - kylmät nivelet?
Torvijäkälät hakivat auringonvaloa lumen sulettua pois.
Kukapa kertoo minkä kotelo tämä koivun pinnassa oleva on? Ja mitä ovat nuo reiät?
Pajunkissat aloittelevat puhkeamistaan pölyttämään.
