Voi jos ois potkuri, kyllä pääsis livakkaan pitkin jäätä, jonka päälle satanut vesi on jäätynyt yöpakkasessa. Ei tarteis kuin levittää hiukan takkia niin tuuli kuljettais.
Kuvioita jään pinnassa.
Arvaatko mikä tämä on?
Entäs tämä? Aiemmassa kuvassa oli käävän alapintaa ja tämä on pakurikääpää päältä.
Puu ei tiedä mihin suuntaan kasvais :)
Revontulisivuilta näkyi, että saattais vielä reposia vilahtaa taivaanrannassa, siispä yöllä järven jäälle. Hitsit, että on veikeitä ääniä, kun jää yön kylmetessä laajenee. Se vonkuu, risahtelee ja rasahtelee, jymisee ja jympsää. Muutaman kerran kun jalkojen alla jumahti, niin säikähdin.
Jossain vaiheessa taivas hiukan selkeni ja reposet heijastuivat järven jäähän ihan mainiosti.
Mökissä sisällä oli sen verran lämmintä, että jostain kautta mökkiin päässyt koivulattakoikin oli herännyt norkoilemaan mökin verhoihin. Valitettavasti vielä joudut odottamaan kylmettymistä kun mökki jäähtyy lämmityksen puuttuessa.
Valon ja varjojen leikkiä valkoisella keväthangella.
Metsolan kuninkaat olivat käyneet tepastelemassa soitimella.
Räpyläjalat kannattelevat saukkoa heikoillakin jäillä.
Ja isot käpälät rusakoita.
Kortevaaran puron läheltä löytyi rinteestä paksuja jäämuodostelmia, joiden sisään ja pinnalle oli muodostunut monenmoista kuviota - kuin bakteereita ...
... tai hahmoja.
Jäinen suurennuslasi haavanlehden päällä.
Pystystä pinoon.
