Ei vain malta luopua makrolinssistä kameran nokalla. Eli makrotäyteinen taisi tulla tästä kesästä, koska on viimeiset lomapäivät menossa. No - haittaaks' se :)
Kuvat ovat valitettavasti hyvinkin usein ikäänkuin dokumenttimaisia tunnistuskuvia. Toisaalta osa tätä hupia on hyönteisten tunnistus, mikä joskus kyllä on myös raastavaa, kun ei meinaa millään tunnistaa lajia. Erityisesti joidenkin perhosten väritys vaihtelee melkoisesti ja jos perhonen on kerennyt kuluttaa siipikuvionsa haaleiksi, niin tunnistaminen menee tosi hankalaksi. Onneksi on tosiaan Facebookissa perhoset-ryhmiä, joissa asiantuntijat auttavat, kun vain kerkiävät - kysyjiä on nimittäin paljon. Ihmetellä täytyy kuinka avuliaita tyyppejä palstoilta löytyy, kiitos heille.
Ketokultasiipi oli loisteliaassa kunnossa vielä 26.7.
Tuttu perhonen ohdakkeella imeksimässä: lauhahiipijä.
Tämä on vyökiiltoyökkönen.
Kaarikulmumittari.
Petokärpänen odotteli saalista ja eipä aikaakaan kun pieni lentävä ötökkä erehtyi liian lähelle.
Vattukaitakoi istuskeli vanhan autiotalon seinällä.
Tämä petokärpänen halusi venytellä reisilihaksiaan :)
Hyvin naamioituvat aaltoharmomittari ja surumittari koivun rungolle.
Koivun pinnalla piileksivä perhonen on ruskonauhamittari.
Nupsutupsukoi - juu, sama kuin aiemassa blogikirjoituksessa - on vain niin hassu nimi perhosella.
Luteiden sukukokous.
Tieteelliseltä nimeltään Apotomis betuletana eli kotoisammin koivunsilmukääriäinen.
Perhosvalolle tuli myös isomittari.
Tupsukulmumittari
Tämä on asiantuntijoiden tunnistama kehrääjä nimeltään heinänorsu - noo, paksuhan tuo kyllä on.
Pikkujuuriperhonen pudottautui harsolta maahan ja jäi hyvin epätyypilliseen asentoon, tosin takasiivet näkyvät tässä kuvassa paremmin kuin normaalisti.
Surumittari - tällä kertaa yksikseen, jäkäläisellä oksalla.
Neljän ojan risteyksestä löysin parikymmentä lakkaa, söin samoin tein. Taitaa tänä kesänä tulla tätä herkkua hyvin harvakseltaan Pohjois-Karjalassa.
Hupsista - tytönkorennon muodonmuutos on mennyt pahasti pyllylleen.
Pussihämähäkki oli saanut saalista rantakaislalla metsästäessään.
Jos oikein menee, niin tämä laji on sysiheinäkoisa.
Kaunoyökkönen horsman kukinnolla - oli näiden kuoriutumisaika, joten niitä näkyi vähän väliä.
Suoristihämähäkki väijyksissä.
Kaunoyökkönen ruokailemassa päivänkakkaralla.
Tämnkin toukan laji selvis - on kuulemma karvanuijapistiäinen.
Tuttu ratamoverkkoperhonen.
Halkopino, jolta kuvasin aiemmin sisiliskoa läheltä, oli pettämätön paikka tälläkin kertaa. Parhaimmillaan puun rungolla lämmitteli kolme hännäkästä yhtaikaa ja antoivat hyvinkin pelkäämättä kuvata läheltä kun vain malttoi liikkua hyvin hitain liikkein.
Tässä me mennään peräkkäin :)
Jos tämä olisi parimetrinen, herättäisi melkoisesti kunnioitusta.
Kuulemma runkoyökkönen.
Karhusiilikäs leväytti valolla takasiipensäkin näkyviin. Yleensä takasiivet ovat peitossa kun tämä perhonen istuskelee lehdellä tai korrella.
Tämän pitäisi olla nahkakeltasiipi - naaras.
Yö oli usvainen ja mainion sininen.
Nyhäsiipi on tämä nirkkoihin kuuluva komistus, joka suostui istumaan sormenpäällä.
Sinisiivet tekivät temput rantakaislalla.
Kihokki kukki - tahmaista nestettä kannattaa hyönteisten varoa tai käy niin kuin näille tytönkorennoilla - joutuvat kasvin saaliiksi. Meillä ikkunalaudalla on Elsa, "lihansyöjäkasvi", joka sulkee lehtensä, jos hyönteinen koskettaa tarpeeksi montaa värekarvaa yhtaikaa.
Rantahämähäkki suojeli muniaan.
Kuvat ovat valitettavasti hyvinkin usein ikäänkuin dokumenttimaisia tunnistuskuvia. Toisaalta osa tätä hupia on hyönteisten tunnistus, mikä joskus kyllä on myös raastavaa, kun ei meinaa millään tunnistaa lajia. Erityisesti joidenkin perhosten väritys vaihtelee melkoisesti ja jos perhonen on kerennyt kuluttaa siipikuvionsa haaleiksi, niin tunnistaminen menee tosi hankalaksi. Onneksi on tosiaan Facebookissa perhoset-ryhmiä, joissa asiantuntijat auttavat, kun vain kerkiävät - kysyjiä on nimittäin paljon. Ihmetellä täytyy kuinka avuliaita tyyppejä palstoilta löytyy, kiitos heille.
Ketokultasiipi oli loisteliaassa kunnossa vielä 26.7.
Tuttu perhonen ohdakkeella imeksimässä: lauhahiipijä.
Tämä on vyökiiltoyökkönen.
Kaarikulmumittari.
Tesmaperhoset parittelevat.
Tämän määrityshän meinas olla hankala, mutta lopulta kuitenkin FB-ryhmän avulla: metsänpohjamittari - Entephria caesiata.
Petokärpänen odotteli saalista ja eipä aikaakaan kun pieni lentävä ötökkä erehtyi liian lähelle.
Vattukaitakoi istuskeli vanhan autiotalon seinällä.
Tämä petokärpänen halusi venytellä reisilihaksiaan :)
Hyvin naamioituvat aaltoharmomittari ja surumittari koivun rungolle.
Koivun pinnalla piileksivä perhonen on ruskonauhamittari.
Nupsutupsukoi - juu, sama kuin aiemassa blogikirjoituksessa - on vain niin hassu nimi perhosella.
Luteiden sukukokous.
Tieteelliseltä nimeltään Apotomis betuletana eli kotoisammin koivunsilmukääriäinen.
Perhosvalolle tuli myös isomittari.
Tupsukulmumittari
Tämä on asiantuntijoiden tunnistama kehrääjä nimeltään heinänorsu - noo, paksuhan tuo kyllä on.
Pikkujuuriperhonen pudottautui harsolta maahan ja jäi hyvin epätyypilliseen asentoon, tosin takasiivet näkyvät tässä kuvassa paremmin kuin normaalisti.
Surumittari - tällä kertaa yksikseen, jäkäläisellä oksalla.
Neljän ojan risteyksestä löysin parikymmentä lakkaa, söin samoin tein. Taitaa tänä kesänä tulla tätä herkkua hyvin harvakseltaan Pohjois-Karjalassa.
Hupsista - tytönkorennon muodonmuutos on mennyt pahasti pyllylleen.
Pussihämähäkki oli saanut saalista rantakaislalla metsästäessään.
Jos oikein menee, niin tämä laji on sysiheinäkoisa.
Kaunoyökkönen horsman kukinnolla - oli näiden kuoriutumisaika, joten niitä näkyi vähän väliä.
Suoristihämähäkki väijyksissä.
Kaunoyökkönen ruokailemassa päivänkakkaralla.
Tämnkin toukan laji selvis - on kuulemma karvanuijapistiäinen.
Tuttu ratamoverkkoperhonen.
Halkopino, jolta kuvasin aiemmin sisiliskoa läheltä, oli pettämätön paikka tälläkin kertaa. Parhaimmillaan puun rungolla lämmitteli kolme hännäkästä yhtaikaa ja antoivat hyvinkin pelkäämättä kuvata läheltä kun vain malttoi liikkua hyvin hitain liikkein.
Tässä me mennään peräkkäin :)
Jos tämä olisi parimetrinen, herättäisi melkoisesti kunnioitusta.
Kuulemma runkoyökkönen.
Karhusiilikäs leväytti valolla takasiipensäkin näkyviin. Yleensä takasiivet ovat peitossa kun tämä perhonen istuskelee lehdellä tai korrella.
Tämän pitäisi olla nahkakeltasiipi - naaras.
Yö oli usvainen ja mainion sininen.
Nyhäsiipi on tämä nirkkoihin kuuluva komistus, joka suostui istumaan sormenpäällä.
Sinisiivet tekivät temput rantakaislalla.
Kihokki kukki - tahmaista nestettä kannattaa hyönteisten varoa tai käy niin kuin näille tytönkorennoilla - joutuvat kasvin saaliiksi. Meillä ikkunalaudalla on Elsa, "lihansyöjäkasvi", joka sulkee lehtensä, jos hyönteinen koskettaa tarpeeksi montaa värekarvaa yhtaikaa.
Rantahämähäkki suojeli muniaan.
