Jep - sinne mennään tunnelia myöten ja meren ali :)
Paikan Nato-tutkat ovat virallisesti "avaruusromun" tutkaamista varten. Tosin Venäjän rajan läheisyydellä saattaa olla osuutta asiassa ;)
Vardö on asutettu jo 800-luvulla. Muut historian vaiheet kukin lukekoon itse,
Linnoituksen läheltä löytyy Finnmarkissa poltettujen noitien kunniaksi perustettu muistomerkki. Noin sata metriä pitkä kapea kangasrakennelma, jonka sisällä kunkin poltetun tai kiduttamalla tapetun noidan syytteet ovat näkyvillä plakaatissa - outo ja vaikuttava paikka.
Muistopaikan vieressä on jokin "polttopeilisysteemi" - kuvastanee noitien kärytystä roviolla.
Vardön etelä- ja pohjoiskärjessä on lintukojut tarkkailua varten.
Kaupungin moni rakennus on saanut seinälleen taideteoksen - osa varsin naivistisia, osa outoja.
Parhaita paikkoja et löydä miltään kartalta.
Sataman rannoilta löytyy jos jonkinlaista romua - vaikka moottorin lohko :)
Niin - Hamningbergiinhän meidän piti mennä, mutta mutta.... eipä ollutkaan tie vielä auki. Edellisenä vuonna oli kuulemma ollut jo huhtikuun puolessa välissä.
Domen-tunturin laella on tutka ja varsin näkyvät varoituskyltit. Silti Hannu lampsi alueen poikki.
Meren ranta on laskuveden aikaan kuvauksellinen paikka. Hieno hiekka muotoilee kuvioita ja toisiaan hanganneet kivet tulevat näkyviin.
Kävimme vieraisilla myös Ekkeröyn kajavakoloniassa. Kukkulan laelta sai hienosti kuvattua kajavat läjässä alhaalla kalliolla, korppia ylhäältä päin sekä tietysti kajavien alkavia pesintäpuuhia.
Vadsö - Vardö -välillä oli laskuveden aikaan rantakalliot hienosti näkösällä. Aaltojen liikkeessä ovat kivet hioneet toisiaan vuosituhansien ajan, on syntynyt hienoja muotoja.
Jossain vaiheessa arvuuttelimme lintupariskunnan lajia - alla olevassa kuvassa uros vasemmalla. Toinen sanoi haahka ja toinen alla - kumpikin oli puoliksi oikeassa, sillä kyseessä on allihaahka. Ao kuvassa ylemmät linnut ovat haahkoja ja alemmat allihaakoja.
Vardö - Vadsö -välillä näimme paljon merikotkia. Parhaimmillaan yhtaikaa ensin viisi lennossa valkoisia tuntureita vasten ja sitten neljä meran rannalla istuskelmassa. Osa linnuista oli nuoria mustaharmaa-nokkaisa ja muutama vanhempikin keltanokkaisena.
Kibergin kohalla tajusimme, että tuntureilta lentävät kotkat tulevat suoraan kohti jyrkänteen takaa. Pysäytimme auton ja kamerat valmiina odotimme kotkien tuloa. Jep - aivan kohdalle sattuivat ja melko matalalla kaiken lisäksi.
Bygeijaan mennessä olivat melko valkoiset porot mainiosti tummaa taivasta vasten kallion laella - pakko oli pysähtyä :)
Bygeijassa ei ollut kahvio auki, joten käännyimme pettyneinä pois.
Turskien kuivatustelineiden lankoihin oli ripustettu pelokkeeksi varis.
Bygeijan aallonmurtajan vierestä löytyvät hienot juovikkaat värikalliot sekä näiden vierestä hieno rantakivikko, jossa jos jonkin värisiä ja muotoisia kiviä.
Kallion sisäiset liekit.
Nuori merikotka.
Ja sitten hiukan vanhempi kotka.
Vardö-Vadsö-välillä riekkoparvi intoutui lentämään monta sataa metriä auton rinnalla. Heh - lentävien riekkojen kuvausta auton ikkunasta - moniko on harrastanut moista?
Kongsfjordiin mennessä ylänköalueella oli pikkasen lunta ja maisema valkeena.
Barentsin meren rannalla olevan Kongsfjordin rannat ovat läpi talven auki Golfvirran ansiosta.
Siinä sitten rupesivat naimaan - julkisella paikalla.
Satamassa lokit söivät tuoreita perkeitä altaasta.
Kongsfjordin keltainen kivi.
On muuten lintukoju hienolla paikalla - vaan onhan tarjolla hienoja lintujakin mm. tunturihaukka. Siksi alueella ei saa kävellä missä sattuu, vaan rauhallisesti meluamatta merkittyjä polkuja myöten.
Näkymä Veinesin tarkkailukojusta merelle - kojussa on kamerahemmoille myös yhteen suuntaan luukku, josta saa objektiivin ulos - liekö suunta sitten hyvä - en tiedä.
Matkalla Berlevågiin on lyhyt tunneli, jonka jälkeen maisemat ovat kuin Hamningbergiin mennessä: isolla auralla kynnettyä kalliorantaa, eroosion muokkaamia muotoja - hyvin karua maisemaa.
Kjölnesetin majakka on varsin tuulisella paikalla.
Majakan läheiset rakennukset ovat kivikattoisia.
Sandfjorden on iso hiekkaranta mainioine "dyyneineen".
Berlevåg on ... kyllä - kalasatama. Äijät mätti turskaa hihnalla sahaan, joka leikkasi kaloilta päät.
Matkalla Båtsfjordiin näimme ylänköalueella leijahiihtäjiä - aikamoista vauhtia kiisivät.
Eipä tarvinnutkaan mennä Båtsfjordiin - oli satanut niin paljon lunta, että tiekarhu oli poikittain edessä. Pääsy vain karhun perässä kolonnassa ja aikataulun mukaan. Olisi pitänyt odottaa tunti, joten me kärsimättömät palasimme majapaikkaamme Kongsfjordiin, josta aamulla ajaa hurautimme kerralla Joensuuhun - vain noin 1200 km :)
Kiitokset hienosta reissusta ja mainiosta matkaseurasta Martti ja Hannu.
