Vapaapäivä - mieli teki kuvaamaan vaikka sää oli aikaisin aamusta pilvinen. Ennusteen mukaan iltapäivästä lupaili kirkasta joten matkaan vaan. Mutta minne? Oiskohan Kolilla vielä tykkyjä jäljellä - vai pudottiko lauhat säät jo kaiken pois? Voishan sitä käydä tarkistamassa.
Kolille ajellessa taivas kirkastui ja huipulle kiivetessä oli jo turhan kirkasta valokuvausta ajatellen - tai siis tunnelmakuvien kannalta. Mutta jospa kokeilisi valoa ja varjoja kovassa kontrastissa. Kirkkaita mainoskuvia sinivalkeasta Suomi-maisemasta nyt saa.
Ukko-Kolin laella auringon eteen asettui ohut pilviharso, joka värjäytyi "helmiäisellä" - näitä sateenkaarentapaisia pieniä värjäytymiä näkee aika usein juuri talvella ohuen pilviharson aikaan.
Perinteiset jo miljoonaan kertaan kuvatut paikat pitää aina ja aina kuvata uudestaan - miksiköhän? ;)
Kokeilin kovaan vastavaloon rajulla himmennyksellä tehdä auringosta tähteä ja suht hyvin se onnistui. Luonnottoman näköinen se tietysti on ellei siristä silmiään, jolloin syntyy samanlainen kuvio - kokeile vaikka seuraavan kerran aurnkoisella säällä.
Juu - maisemassa oli hienot Suomen värit.
Iltapäivästä aurinko lämmitti jo sen verran, että ohut harso lisääntyi ja sininen väri vaalentui melkoisesti. Taustalla näkyy Uimaharjun tehtaiden savut.
Kovassa valossa tulevat hangen pinnalta hiirien ja myyrien hypyt esiin.
No niin - kuvaajaa on jo alkanut kyllästyttää - piti muotoilla tykkypäälle naama ;)
Sainpas PahaKolin päällä ollessani turistin heiluttelemaan kättään kun vilkuttelin ensin itse ahkerasti.
Samat turistit kuvattuna PahaKolin päällä ihailemassa kaukaisuuteen näkyviä maisemia. AkkaKolin puolella olivat nuoret laskemassa pulkalla pitkin leveää tampattua väylää - mikäs on lasketellessa.
Viimeisten hetkien aikaan huipulla tapasin kauniista säästä ja lumisesta maisemasta nauttivan retkeilijän. Laskeuduin alas mielessäni juotavan ostaminen Kolin kaupasta. Tarkoituksena oli tulla vielä takaisin huipulle kuvaamaan auringonlaskun värejä, mutta taivas vetäytyi pilveen. Kännykästä tutkailin pilvien liikkeiden ennustetta ja tulin siihen tulokseen, että turha on jäädä auringonlaskua odottelemaan. Niinpä kurvailin Verkkovaaran kautta kotiin.
Verkkovaaralla näkymät ovat varsin kapeat. Yksi suunta on koilliseen, jossa näytti satavan lunta ja toinen kaakkoon Uimaharjun suuntaan.
